Sotaorvot saivat viimein tunnustuksen 

Noin sata Kanta-Hämeen Sotaorpoyhdistyksen jäsentä sai keskiviikkona kiinnittää Poltinahon seurakuntakeskuksessa rintapieleensä sotaorpotunnuksen.

Sotaorpotunnuksen jakamista ja vuosi sitten Lappeenrannassa paljastettua sotaorpopatsasta edelsi kymmenen vuoden taustatyö valtiovallan suuntaan.

Kanta-Hämeen Sotaorpoyhdistyksen puheenjohtaja Esko Raitanen, Hanne Mustiala ja sihteeri Maija Jaakkola osallistuivat sotaorpotunnuksen jakotilaisuuteen Poltinaholla.

206 kanta-hämäläistä sotaorpoa edustavan yhdistyksen puheenjohtaja Esko Raitanen kertasi sotaorpojen mahdollisuuksia.

– Orvot saivat koulutustukea 17 ikävuoteen asti. Kyse oli kuitenkin ammattikoulutasoinen opetus. Joitakin tuettiin myös oppikoulun käyntiin.

– Sotalesken avustuksia jotkut kadehtivat, mutta se vastasi kuukaudessa noin kahden työmiehen päiväpalkkaa.

– Synkkänä kautena voidaan kuitenkin pitää 1960-lukua, jolloin veteraanien lisäksi myös sotaorvot vaiettiin kuoliaaksi.

– Me sotaorvot olemme keski-iältämme jo reilusti yli 70-vuotiaita. Olemme mielestäni paremmassa tilanteessa kuin useat kohtalotoverimme monissa sotaa käyvissä maissa. Olkaamme onnellisia.

Talvi- ja jatkosodissa menetti henkensä 93 000 suomalaista. Heitä jäi suremaan 200 000 vanhempaa, 30 000 leskeä ja 53 000 sotaorpoa.

Professori Markku Ojanen on selvittänyt teoksessa ?Selviytyjiä ja kukoistajia? isättömien sotaorpojen arkitodellisuutta.

Monien tarinoiden pessimistinen sävy ja kielteiset kokemukset eivät ole koko totuus. Ne vain pysyvät parhaiten muistissa.

Kaikki sotaorvot eivät ole halunneet tai osanneet liittyä kuukausitapahtumia ja virkistysretkiä tekevien sotaorpoyhdistyksien jäseniksi. Sen voi tehdä osoitteessa www.kolry.fi.

Lue myös juttu Kunnialaukaukset muisto isästä.

Teksti ja kuvat: Ilkka Peltoniemi