”Kunnialaukaukset muisto isästä”
Katinalassa Tuulia-kodissa asuva Hanne Mustiala, 78, oli 3-vuotias, kun kotiin tuli kirje rintamakapteenilta.
– Siinä oli tieto isän kaatumisesta Kannaksella Kuolemanjärven rannalla. Kapteeni halusi tietää, haluamme vainajan kotiin vai haudataanko hänet sinne.
– Käytiin Summan taisteluita. Kaatumispäivä oli 19. joulukuuta. Maasto oli jäätynyt sen verran, että vihollinen pääsi tulemaan päälle panssarivaunuilla.
Eino Mustiala oli kaatuessaan 33-vuotias -hänen neljä veljeään selvisivät sotareisusta hengissä.
– Isästä en muuta muista kuin hautajaisten kunnialaukaukset.
– Vartuinkin sitten isän sukulaisissa, sillä äidillä oli kaksi muutakin lasta hoidettavana. Sain isänmallia sedistä.
![Hattulan Hanne Mustiala ja Janakkalan Elvi Koskela osallistuivat sotaorpotunnuksen jakotilaisuuteen.](https://reska.fi/assets/Orpokaksikko-620x413.jpg)
Hattulan Hanne Mustiala ja Janakkalan Elvi Koskela osallistuivat sotaorpotunnuksen jakotilaisuuteen.
Pienenä ja pienestä piti lähteä. Hanne Mustiala kuvaa mökkiläisten eloa kovaksi. Elanto lähti hehtaarista peltoa ja yhdestä lehmästä.
– Lisätienestiä saatiin tekemällä hevospäiviä maataloihin. Polkupyörärahat tienasin keräämällä metsästä marjoja ja sieniä.
Hanne Mustialan muistikuvien mukaan sotaleskien eläkettä jopa kadehdittiin. Edut olivat kuitenkin niin ja näin.
– Yksi amerikanpaketti tuli. Sen sijaan polttoöljyä saatiin paljon. Sitä riitti muidenkin käyttöön.
Hanne on elänyt 20 vuotta leskenä. Kanta-Hämeen Sotaorpojen toimintaan hän on osallistunut mielellään.
– Olen saanut uusia tuttuja ja reissujakin on tehty.
Yhdistyksen matkoja on järjestänyt janakkalalainen Elvi Koskela.
– Viimeksi risteilyllä meitä oli 54.
Lue myös: Sotaorvot saivat viimein tunnustusta
Jätä vastaus
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.