”Kunnialaukaukset muisto isästä”  

Katinalassa Tuulia-kodissa asuva Hanne Mustiala, 78, oli 3-vuotias, kun kotiin tuli kirje rintamakapteenilta.

– Siinä oli tieto isän kaatumisesta Kannaksella Kuolemanjärven rannalla. Kapteeni halusi tietää, haluamme vainajan kotiin vai haudataanko hänet sinne.

– Käytiin Summan taisteluita. Kaatumispäivä oli 19. joulukuuta. Maasto oli jäätynyt sen verran, että vihollinen pääsi tulemaan päälle panssarivaunuilla.

Eino Mustiala oli kaatuessaan 33-vuotias -hänen neljä veljeään selvisivät sotareisusta hengissä.

– Isästä en muuta muista kuin hautajaisten kunnialaukaukset.

– Vartuinkin sitten isän sukulaisissa, sillä äidillä oli kaksi muutakin lasta hoidettavana. Sain isänmallia sedistä.

Hattulan Hanne Mustiala ja Janakkalan Elvi Koskela osallistuivat sotaorpotunnuksen jakotilaisuuteen.

Pienenä ja pienestä piti lähteä. Hanne Mustiala kuvaa mökkiläisten eloa kovaksi. Elanto lähti hehtaarista peltoa ja yhdestä lehmästä.

– Lisätienestiä saatiin tekemällä hevospäiviä maataloihin. Polkupyörärahat tienasin keräämällä metsästä marjoja ja sieniä.

Hanne Mustialan muistikuvien mukaan sotaleskien eläkettä jopa kadehdittiin. Edut olivat kuitenkin niin ja näin.

– Yksi amerikanpaketti tuli. Sen sijaan polttoöljyä saatiin paljon. Sitä riitti muidenkin käyttöön.

Hanne on elänyt 20 vuotta leskenä. Kanta-Hämeen Sotaorpojen toimintaan hän on osallistunut mielellään.

– Olen saanut uusia tuttuja ja reissujakin on tehty.

Yhdistyksen matkoja on järjestänyt janakkalalainen Elvi Koskela.

– Viimeksi risteilyllä meitä oli 54.

Lue myös: Sotaorvot saivat viimein tunnustusta