Cafe Hoffin ruokaisa lauantaibrunssi käy myös lounaankorvikkeeksi

Wetterhoffin talo elää ajassa mutta on säilyttänyt historiallisen arvokkuutensa. Cafe Hoffiin käydään liki talon päädystä. Kuvat: Juha Reinikainen.

Palokunnankadulla sijaitseva Wetterhoffin talo on vuodesta 1885 asti yhdistänyt luovan työn ja käytännön toiminnan.

Pitkään käsityöalan koulutusta tarjonneesta kiinteistöstä on muovautunut Wetterhoffin myymälän, luovien alojen yritysten, tapahtumatoiminnan ja tietysti tunnelmallisen Cafe Hoffin muodostama kokonaisuus, jota kaupunki oman säätiönsä kautta vaalii.

Lähilehti Reskaa toimitettiin 2010-luvulla Wetterhoffin talosta jolloin talolla oli myös paikallisten media-alan toimijoiden verkosto.

Perustaja-yrittäjä Ilkka Peltoniemi kaahasi keskustassa houkuttelemassa ravintoloitsijat lehden sivuille, myyttinen it-guru Pekka Lyly visioi laivarannan kupeessa sijainneessa toimistossaan internetitse tapahtuvaa Hämeen valloitusta ja Pasi sekä Kaa muuttivat ravintolakeittiöiden, autotehtaiden, huonekaluvalmistajien, vaatetusteollisuuden ja kuntosalien tuotteet myyväksi kuluttajaviestinnäksi.

Voi niitä luovan talouden viattomia vuosia.

Tuolloin ainoana kaupunkilehtenä keskustan toimitilat omanneessa Reskassa kävikin niin kova vilske haastatteluun tai muuten käymään poikenneine poliittisine vaikuttajineen, nousevine urheilutähtineen, mentaalivalmentajineen, Sibelius-juhlavuositoimijoineen ja Reska-tyttökilpailijoineen, että rauhallinen ateriointi oli viiden vuoden ajan vain kaukainen haave.

Söin varsinkin Malmstenien ravintoloitsija-aikoina usein vain täytetyn sämpylän, minkä oli riitettävä iltaan asti.

Otan nyt jonkin verran niin sanotusti takaisin ja poikkean Hoffin lauantaibrunssille.

Brunssi ei ollut tällä kertaa seurusteluateria vaan rankkojen hiihtosuoritusten välinen proteeini-hiilihydraattipommi.

Puolitäydessä Hoffissa lastaan lautaselle lähinnä lounaankorvikkeet, eli rajaan Hoffin lounaalla arkisin tärkeässä osassa olevat vihertuotteet lähes tyystin lautaskarttani ulkopuolelle.

Tumman leivän päälle rakennettu lohimousseleipä muistuttaa coctailtarjoiltavaa ja on tämän kattauksen aatelia.

Perinteisempää valikoimaa ovat sulhaspiirakat munavoilla, pikkunakit ja tuore sämpylä, jonka päällystän metvurstilla.

Brunssille selkeää lisäarvoa tuo hyvä juustovalikoima, joilla peitän muutaman pahaa-aavistamattoman suolakeksin.

Nämä riittäisivät, mutta oman kieltoni päällekin täytän lautasen viimeisen vapaan kaistaleen feta-oliivi-paprikasalaatilla ja couscous-salaatilla.

Tuoremehu ja kahvi kylkiäisinään tämä on aito brunssi, aamiaisen suuntaan kallellaan oleva täyttävä ruokahetki.

Monipuolinen, kaupunkilaishenkisesti hillitty jälkiruokavalikoima.

Brunssissa on ruokailutapahtumana jotain käänteisesti samaa kuin hampurilaistestiateriassa jonka söin herättyäni myöhään ja skipattuani aamiaisen. Hyväähän tämä on, mutta normaalista ruokailurytmistä poikkeavaa.

Myös makeaa pikkusyötävää on tarjolla kiitettävästi. Minileivokset, keksit, karkit ja sämpylän päälle sopivat marmeladit takaavat, että kaupunkikulttuurin ytimessä viihtyvä brunssittelija saa elimistöönsä täysipainoisen tunteen.

Juha Reinikainen