Maanantai 26.09.2022
Nimipäivät: Kuisma
Hämeenlinna
Melkein pilvistä
6°C
Tuuli: 2 m/s ESE
 
Avatar photo

Hämeenlinna-blogissa julkaistaan kaupungin arkeen liittyviä uutisia, otetaan kantaa ajankohtaisiin puheenaiheisiin sekä arvioidaan kaupunkilaisille tarjolla olevia palveluita. Hämeenlinna-blogia kirjoittaa Reska.fi -verkkolehden toimitus.

Vain aurinko vielä puuttuu

Kesäkuussa jazzia ja heinäkuussa rockia. Hämeenlinnan kesäinen musiikkitarjonta on “sitä itteensä”, kun massatapahtumien listalla on Linnajazz ja Wanaja Festival.

Ja jottei totuus hämärtyisi, listaa on jatkettava Ämyrockilla, tuolla pienellä ja pippurisella vuosimallin 1974 tapahtumalla. Totta kai Ämyn lavalle nousee taas muusikko, kommunismista ja uskonnosta kiinnostunut Kari Peitsamo.

Ämyn teema on muuten syrjinnän vastustaminen. Onkohan Peitsamo sitoutunut vastustamaan ateistien ja kapitalismiin uskovien syrjintää?

Let´s rock & jazz!

Jukka Poika, Popeda, Vesa-Matti Loiri, Michael Monroe, Jenni Vartiainen, Kaija Koo… Siinä listaa, joka kertoo Wanaja Festivalin luottavan tunnettuihin kotimaisiin nimiin. Jos kihausta mitataan esiintyjillä, näköpiirissä on kansaa vetävä rockin ja musiikin suurjuhla.

Tuskin järjestäjät ovat hyljeksineet ulkomaalaisia huippuesiintyjiä. Tilanne on yhä vaan se, että Hämeenlinnan pitäisi yksin sopia tähtien kiertueaikatauluun. Tuskin kukaan lähtee heittämään pistokeikkaa Suomeen ? paitsi niin isolla rahalla, ettei sellaista ole pienessä maassa maksaa.

Hyvältä näyttää. Ei Wanaja Festival edes kaipaa keulille ulkomaalaista supertähteä.

Soul on isossa roolissa Linnajazzissa. Miksei jazz? No, se on vaan pakko hyväksyä, että rock, soul ja jopa viihde tunkevat itsensä kaikkialle! Porin Jazzin pääesiintyjä on Bob Dylan, jonka musiikki on yhä kaukana jazzista kuin humpasta.

Helppo mukavasta tuolista on arvostella jazzjuhlien järjestäjiä, Timo Lehtoa ja Kari Viitamäkeä. Kun verkkoon on tarttunut soulvelho Xantoné Blacq, ei oikein voi edes odottaa, että hänet olisi torjuttu ?väärän? musiikkityylin edustajana.

Ikävää silti, että sunnuntain konsertissa esiintyy Laura Vuotilainen (voi toki yllättää!), eikä esimerkiksi kirkossa laulava Aili Ikonen. Linnapuiston lavalle olisi hyvin mahtunut joku Verneri Pohjolan kokoinen nuori suomalainen jazzmuusikko bändeineen.

Mutta ongelma on sama kuin Wanaja Festivaleilla: kysyntää voi olla järjestäjien suunnalta, toivottu bändi voi olla vaikka koko kesän telakalla.

Mitä vielä pitäisi toivoa? Aurinko, aurinkoa, aurinkoa!

Hyvä musiikki nostaa aina mieltä. Jos totta kuitenkin puhutaan, syövät kylmyys, sade ja viima väistämättä minkä tahansa tapahtuman fiilistä.

Markku Peltonen

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.