VAALIANALYYSI: Johtajakeskeinen julkisuus keskitti ääniä suurille puolueille

Hämeenlinnalainen Lulu Ranne (ps.) oli Hämeen vaalipiirin ääniharava.

Vaalikausi 2019 – 2023 oli Suomessa poikkeuksellisen henkilökeskeinen. Media, varsinkin sosialidemokraatit ja moni tavan tallaajakin innostui kansainvälisestikin kiinnostavasta pääministeristä. Hallituksessa tahtipuikkoa heilutti vain naisista koostunut johtoviisikko.

Vanhan ajan puurtavat asiapoliitikot ja järjestövalta näyttivät hävinneen valtakunnasta tai ainakin valtajulkisuudesta kokonaan. Myös eduskuntavaaleja 2023 rakennettiin satunnaisen seuraajan vinkkelistä vahvasti suurten kamppailuksi ja poikkeuksellisen puheenjohtajavetoisesti.

Sitä saatiin mitä tilattiin. Niin koko maassa kuin Hämeessäkin kolme suurinta puoluetta kasvattivat äänimääriään lähes sensaatiomaisesti. Jopa raskasta hallitusvastuuta kantanut sosialidemokraatit kasvatti äänimääräänsä 2,2 prosentilla vuoteen 2019 verrattuna.

Perussuomalaisten äänimäärän kasvu, 2,6 prosenttia, tuli vain runsaat 10.000 ääntä sosialidemokraatteja suuremmalla äänimäärän kasvulla. Kokoomus lähes 120.000 äänen kasvulla ja kymmenellä lisäpaikallaan on vaalien suvereeni voittaja.

Tulos puhuu johtajakeskeisyyden nousun puolesta. Kun sekä suurin hallituspuolue että merkittävimmät oppositiopuolueet kasvattivat suosiotaan, ainoa yhteinen linja vaaleissa oli pienten ja keskisuurien puolueiden suosion lasku.

Sekä julkisuuden että politiikan vallankäyttäjillä on nyt uuden hallituksen alkumetreillä pohdinnan paikka sen suhteen, kuinka suppeaksi tai avaraksi poliittinen valtajulkisuus muodostuu.

Hämeenlinnalainen Johannes Koskinen (sd.) valittiin peräti kahdeksannelle kaudelleen.

Hämeessä istuvat kansanedustajat olivat hoitaneet työnsä hyvin viime vaalikaudella. Näin voi päätellä vaalituloksesta joka edustaa ennen kaikkea jatkuvuutta. Perussuomalaisten valtakunnalliseen kärkikaartiin murtautumista tekevä Lulu Ranne kasvatti äänisaaliinsa yli 10.000:een ja oli ääniharavana osaltaan vauhdittamassa puoluettaan vaalipiirin suurimmaksi.

Perussuomalaisten tiukassa keskinäisessä kisassa Jari Ronkainen sai jatkokauden ja jokioislainen Rami Lehtinen sekä lahtelainen Mira Nieminen nousevat eduskuntaan uusina.

SDP säilyi Hämeessä toiseksi suurimpana puolueena. Peräti kahdeksannelle kaudelleen lähtevät hämeenlinnalaiset Tarja Filatov ja Johannes Koskinen eivät aina paistattele keskellä valtakunnan julkisuutta mutta ovat jo osa maamme poliittista kulttuuria ja vuosikymmenten kuluessa onnistuneet rakentamaan kestävän suosion kotimaakunnassaan.

Kaksinapaisen vaalipiirin suurimmat keskukset jakavat kansanedustajapaikat tasan, kun kaksi muuta demariedustajaa ovat niin ikään jatkokausille lähtevät Mika Kari ja Ville Skinnari Lahdesta.

Jatkavat kansanedustajat. Tarja Filatov naulasi helmikuussa 2019 Hämeen maakuntalippua Timo Heinosen seuratessa vierestä.

Kokoomuksessa Sanni Grahn-Laasonen ja Timo Heinonen voidaan viimeistään nyt julistaa samanlaisiksi kestomenestyjiksi kuin sosialidemokraattien Filatov ja Koskinen.

Muutos oli kokoomuksessa pakollinen Kalle Jokisen jättäydyttyä pois vaaleista, mutta mahdollisimman pieni, kun ydinhämäläisen poliisimiehen Jokisen tilalle nousee hänen suosittelemansa hollolalainen maatilan isäntä Teemu Kinnari.

Pienempien puolueiden lippua pitävät Hämeestä yllä keskustan Hilkka Kemppi, kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja vasemmiston Aino-Kaisa Pekonen – hekin kaikki jatkavia kansanedustajia.

Henkilökysymyksiin tai poliittisiin intohimoihin menemättä voi todeta, että poliittinen ja alueellinen moniäänisyys Hämeestä valtakunnan tasolle toteutuu vielä kohtuullisen hyvin. Edustajia on niin Päijät-Hämeestä, Lounais-Hämeestä kuin Hämeenlinnan ja Riihimäen seudultakin.

Kokeneet kansanedustajat antavat hyvän syyn toivoa, että Häme ei jää päätöksenteossa paitsioon alkavalla hallituskaudella.

Juha Reinikainen