MYLLYTUPA: Duunariruokien klassikko avaa lounasviikon Kantolassa

Myllytuvalla duunari-imago ei ole tuunattu, vaan henkii aitoa työntekoa. Kuvat: Juha Reinikainen.

Ruoan raaka-aineiden hintojennousu on pienentänyt monien lounasbuffetien pääruokavalikoimaa.

Lounasravintola Kantolan Myllytuvalla uuteen viikkoon ajetaan edelleen kahdella kärjellä, perinteisellä nakkikastikkella sekä muusilla ja kanarisotolla, joka osoittautuu lähinnä Havaijin kanaa muistuttavaksi pirteäksi kanakastikkeeksi sekä perusmakaroniksi.

Kun vielä alkusalaateissa riittää valikoimaa pasta-feta-oliivisalaatista tuorevaihtoehtoihin, mielikuva mutkattomasta, fyysisen työn tekijälle soveltuvasta ruokaravintolasta saa pisteen i:n päälle.

Kantolan keksitehtaan kiinteistössä sijaitsevan ravintolan miljöökin tuo mieleen tuolloin vielä teollista voimaa uhkuneen lapsuuteni Itä-Turun.

Tiilinen ravintolakiinteistö on juuri samanoloinen, mihin muistaakseni Ilkka Mesikämmen viittoi meidät syömään Kupittaalla 1980-luvun alussa järjestetyssä TS-kiekkokoulussa. Kun oikea rakennus ja ruokalakerros tuolloin vihdoin löytyi, siellä oli ruokana juuri nakkikastiketta.

Pyhitin yhden pääruokalautasellisen vain nakkikastikkeelle osin nostalgisista syistä.

Kun viime vuonna yhä enenevä osa toimeentulostani tuli fyysisestä ulkotyöstä eli lehtien jakelusta, tunnen myös rasittavaan työntekoon sopivan ruoan vaatimukset.

Yrittäen säilyttää pikkupoikamaisen haltioitumiseni nakkikastikkeesta ja muusista, passaan siivekkäät ja kasaan ruokaisan alkusalaatin sekä melko keon muusia ja nakkikastiketta.

Kesken työpäivänkin pitää mielestäni välttää liian kevyttä oloa. Se nimittäin johtaa valheelliseen kuolemattomuuden tunteeseen, saa lisäämään jakelutahtia ja imaisee elimistön tyhjäksi energiasta nopeasti. Heiluu kuin heinämies, sanotaan usein epäillen ja syystä.

Takuuvarman alkusalaatin jälkeen alan tuhota muusi-nakkikekoa. Lihaisia nakinpaloja ei ole keitetty liian pehmeiksi vaan ne erottuvat hyvin ruskean peruskastikkeen seasta.

Olen varmuuden vuoksi käynyt ennen lounasta hiihtämässä tunnin Ahvenistolla, jotta pystyisin simuloimaan kiekkokoululais-lehtienjakelullista olotilaa.

Kastikkeen melko vahva maku tekee muusista tässä kokonaisuudessa statistin, mutta energiapitoisen statistin. En pysty aivan laskeutumaan samanlaiseen nuoruudenintoon kuin toivoin, mutta pääruoka täyttää silti tehtävänsä.

Testaajan velvollisuuteni muistaen otan vielä maistiaspalat makaronia ja kanaa, vaikka tapahtuman huippu onkin lukijalle selostetuista syistä jo ohitettu. Kyllä, Myllytuvan maanantairuoka on kana-makaroninkin osalta lounasnostalgiaa vuosikymmenten takaa.

Koko Kantolan alue on nousemassa 2010-luvun jättikonserttien jälkeisestä pienestä unesta. Kaupungin fiksuimmat kuntoilijat muuttivat tänne jo 2010-luvulla, toimintapuistokulttuuri elää ja taidetta sekä uutta yritystoimintaa on versomassa esiin. Lounaallakin riitti ainakin maanantaina kävijävirtaa.

Jälkkärikahvi ja appelsiinikiisseli vaahdolla lataa reisilihakset lopullisesti loppupäivän haasteisiin.

Jälkiruokaa hakiessani mietin, että kiekkoilijana en lopulta päätynyt TS:n sivuille, mutta pyöräilijänä sitäkin useammin. Ei siis mennyt sekään nakkikastike hukkaan. Myllytuvan sapuskoilla elävät taatusti myös urheilijat, joille hyvä ruoka on yksi kehittymisen edellytys.

Ja jos ei lista vastannut tänään ihan sitä mitä vaunussa oli niin hei – elämässäkin unelmat toteutuvat, mutta eivät yleensä juuri sellaisina kuin olit kuvitellut.

Urheilijalle ja fyysisen työn tekijälle oikea kofeiinitaso, toki sallitun rajoissa, voi myös olla suoritusta parantava tekijä.

Italiassa joskus opin, että maitokahvin maito auttaa kofeiinia säilymään elimistössä kauemmin kuin niin sanotussa mustassa kahvissa.

Siksi tuuttaan Myllytuvan uudenkarhealta vaikuttavaan kahviautomaattiin kaksi annosviivaa maitoa kaffen sekaan ja lataan jälkiruoka-astian virkaa toimittavaan lasiin reilusti kiisseliä ja vaahtoa. Kyllä ne kalorit taas salilla ja hiihtoladulla palavat.

Juha Reinikainen