Hämeenlinna-blogissa julkaistaan kaupungin arkeen liittyviä uutisia, otetaan kantaa ajankohtaisiin puheenaiheisiin sekä arvioidaan kaupunkilaisille tarjolla olevia palveluita. Hämeenlinna-blogia kirjoittaa Reska.fi -verkkolehden toimitus.

On laulu katupoikien

Kaksi päivää salibandyn hyväntekeväisyysotteluun Trackers?Steelers. Selittämättä usein paras, mutta nyt täytyy kyllä selittää miksi olen menossa paikalle. Paitsi että tapahtumalla kerätään varoja juniorityöhön, on pakko käydä katsomassa mitä kymmenen vuotta tekee miehille.

Ensinnäkin salibandyyn on syntynyt jonkinlainen suhde, ja enimmäkseen se on tapahtunut lajia katsomosta seuratessa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Varsinaisesti siis vasta toimittajan työssä, vaikka yliopistoaikoina hakkasin palloa sen verran aktiivisesti, että jouduin tekemään tietoisen päätöksen, että toista palloilu-uraa en aloita toisen lopetettuani.

Suhde salibandyyn ja salibandyväki on tuntunut kohtuullisen mutkattomalta. Ei ole tullut sellainen olo kuin pien- öh, haastajamedioissa joskus, eli että ollaan nyt vähän aikaa niin kuin kaveria mutta sitten ei enää ollakaan kun maakuntalehti tulee paikalle.

Mielestäni hyvä esimerkki lajin etikettikoodista on, kun Trackersin kymmenen vuotta sitten liigaan nousseessa miehistössä pelannut Markus Souru kävi lammilaisen paikallislehden toimituksessa kertomassa minulle kevättalvella 2005, että lähde poika katsomaan tulevan liigajoukkueen treenejä Punaportille. Siellä pelaa kotipitäjän miehiä.

Sitä ennen olin käynyt Hämeenlinnassa muistaakseni vain Rossossa ohikulkumatkalla 1980-luvulla ja työhaastattelussa 2000-luvulla. Puikkelehdin omituisten tunnelien ja ramppien kautta reilusti myöhässä Punaportille. Lammin miehet tulivat pyynnöstäni kiltisti aulaan haastateltaviksi, kunnes valmentaja Karo Kuussaari kävi karjumassa heidät takaisin harjoittelemaan.

Tampereella sähly- eli salibandyväki kävi yliopistoa, heillä oli poninhännät ja he työskentelivät Pikku Kakkosessa. Harjoitussaliin pääsyä odotellessa keskusteltiin estetiikan kirjatenteistä. Trackersin harjoituksissa laji vaikutti erilaiselta, kuten moni mukana ollut on ansiokkaasti muistellut.

Kyseinen salibandykevät 2005 päättyi siihen, että sain painaa paikallislehteen kuvan nousujuhlivista pelureista ja tehdä kattavan kausikoostejutun tuolloin Hämeenlinnan seudulla ilmestyneeseen ilmaislehteen.

Viimeksi kuluneet vuodet olen asunut muutaman sadan metrin päässä Punaportilta ja kuljen sen ohi myös lauantaina Elenia-Areenalle. Olen rasitettu kohtuullisen hyvällä muistilla, mutta harvat kymmenen vuoden takaiset asiat ovat samalla tavalla yhä mielessä.

Totta kai tunnelmia on pitänyt hengissä se tosiasia, että nousujoukkueen pelaajista kuoriutui myöhemmin joukko huikean uran tehneitä pelaajia ja lajin taustavaikuttajia, joiden edesottamuksia on ollut etuoikeus seurata myös myöhemmin.

Onko kymmenen vuoden takaisissa katujätkissä vielä dynamiittia? Törmäävätkö he lauantaina surutta yhteen nykyisten nuorten lupausten kanssa? Onko tällainen juhlaottelu paikallaan? Taatusti.

Juha Reinikainen