Hämeenlinna-blogissa julkaistaan kaupungin arkeen liittyviä uutisia, otetaan kantaa ajankohtaisiin puheenaiheisiin sekä arvioidaan kaupunkilaisille tarjolla olevia palveluita. Hämeenlinna-blogia kirjoittaa Reska.fi -verkkolehden toimitus.

Älkää pakottako meitä ajattelemaan

Jos Twitter olisi ihmisten ja organisaatioiden pääasiallinen viestintäväline, luulisin maailman kääntyneen päälaelleen. Kun näkee futisjoukkueen logon, jotenkin odottaa saavansa lukea puoliärsyyntyneen tviitin pelimatkalla hajonneesta bussista tai sisäpiirin vitsin jonkun 20 vuotta vanhoista säärisuojista.

Kun näkee kaupungin tai yleisradioyhtiön logon, jotenkin odottaa saavansa tietoa elämänlaadun pysymisestä budjetissaan tai viimeisimmät tiedot yleismaakuntavaihekaavan kakkoslausuntoversioon aiotun risteysliittymän toteumatodennäköisyydestä.

Mutta Twitterissä kuuluu irrotella, joten urheilijat ovat eksakteja ja yleensä viralliset tahot heittäytyvät rennoiksi. Kukaan ei ole tviiteissään niin terävä kuin urheiluseuraviestijä ? oman joukkueen pelaajan sääreen painuneet nappulankuvat suorastaan iskeytyvät tajuntaan tarkan tapahtuma-ajan kera.

Samalla kun tämä omasta asiastaan innostunut viestijä tekee sen työn, josta maksamme Ylelle veroa, Ylellä voidaan tehdä murrekielisiä uutisia söpöistä siileistä ja kaupunkitiedottajan tviiteissä näiden alla, yllä ja välissä hehkutetaan venetsialaisten rentoa fiilistä.

Olen varsin huumorintajuinen ihminen, mutta jatkossa odotan julkiselta sektorilta puisevaa kapulakieltä ja verorahoitteisilta viestintätoimijoilta kaupungin toimielinten esityslistojen kopiointiin perustuvaa tasaisenharmaata uutispuuroa.

On nimittäin sellainen vaara, että kaupallisetkin mediat joutuvat tällaisessa ristipaineessa luopumaan vakaan hiljaisesta taantumisestaan ja leikittelemään faktan ja fabuloinnin välimaastossa.

Olen ollut tällä viikolla seuraamassa kulttuuria ja se on turvallista. Kun menee teatteriin katsomaan komediaa, siellä tyhmä laiska juoppo roisto heittää tyhmän laiskan juopon roiston repliikit eikä ryhdy paasaamaan vaihtotaseen vajeesta. Teatteriin voi luottaa.

Kun menee kaupunginvaltuuston kokoukseen, siellä kuuluu saada niskakramppi ja tyrä. Kun seuraa jalkapalloa, siellä kuuluu nähdä maassa kieriskeleviä primadonnia. Kun avaa radion, sieltä pitää tulla merisää. Haluan, että julkinen sektori on hidas ja tyhmä, jotta saan pilkata sitä. Haluan, etteivät urheilijat viesti omasta lajistaan niin hyvin, etten saa tuntea itseäni maailman ainoaksi ammattitoimittajaksi.

Pysykää jumalauta omilla sohvillanne. Älkää pakottako meitä ajattelemaan.

Juha Reinikainen

Hämeenlinna-blogissa kaivataan viestinnän maailmaan samanlaista ennakoitavuutta kuin kirjallisuuden ja teatterin karikatyyreilla. Kaiken pitää olla niin kuin ennen, omalla sohvalla jokaisen on hyvä olla.