LINNAN KLINIKKA: Gerastenia – ehkäistävissä oleva toimintakyvyn uhka

Ikääntymiseen liittyy usein huoli toimintakyvyn säilymisestä erityisesti silloin, jos taustalle on jo kertynyt joitain sairauksia. Yksin merkittävimmistä toimintakyvyn laskua aiheuttavista oireyhtymistä on gerastenia. Se on aiemmin tunnettu nimellä hauraus-raihnaus -oireyhtymä. Gerastenia sana on muodostettu sanoista ger ? vanha ja stenia ? heikkous. Nimi ilmentääkin nimen omaan ikään liittyvää poikkeavaa heikkoutta.

Gerastenia on nimi oireyhtymälle, joka haurastuttaa ja raihnaistuttaa ikääntyvää.

Heikkoudella gerasteniassa tarkoitetaan hyvin kokonaisvaltaista heikkoutta, josta merkittävin komponentti on juuri fyysisen toimintakyvyn lasku. Tähän liittyen gerastenia todetaan pitkälti fyysisen toimintakyvyn kriteereillä. Näihin kuuluvat poikkeava uupuminen, fyysisen aktiviteetin vähentyminen, lihasvoiman heikentyminen, painon lasku ja hitaus. Gerastenia ei kuitenkaan rajoitu fyysiseen toimintakykyyn, vaan sen lisäksi immuunipuolustus, hormonitoiminta ja aivojen kapasiteetti laskevat. Tämä johtaa siihen, että pienikin haitta, esimerkiksi äkillinen verrattain lieväkin infektio aiheuttaa suhteettoman suuren toimintakyvyn laskun ja pitkän toipumisprosessin. Yhtenä esimerkkinä voisi maininta virtsatieinfektion, jonka seurauksena ikääntyvän jalkojen voima heikkenee siinä määrin, että hän ei kykene kävelemään ja aivojen reservit kuormittuvat tavalla, joka ilmenee sekavuutena.

Merkittäväksi sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta gerastenian tekeekin kaksi seikkaa. Ensimmäinen negatiivinen seikka on se, että gerasteniaan liittyy merkittävä avuntarpeen lisääntyminen, toimintakyvyn lasku, itsenäisyyden menettämisen ja jopa ennenaikaisen kuoleman riski. Toinen positiivinen seikka on se, että gerastenia on ehkäistävissä ja jossain tilanteissa jopa hoidettavissa oleva kokonaisuus.

Gerastenian hoidossa lääkkeet ovat sivuroolissa. Olennaista on tarkistaa, ettei käytössä ole turhia tai jopa haittaavia lääkkeitä. Koska gerasteniassa on usein kyse myös hormonitoiminnan epätasapainosta, on varsinkin miehillä testosteronikorvaushoidon tarpeen määrittäminen paikallaan. Naisilla voidaan harkituissa tapauksissa käyttää estrogeenikorvaushoitoa.

Tärkeintä on kuitenkin omaksua aktiivinen ja fyysisesti monipuolinen harjoittelu, jossa yhdistyy kestävyys-, lihasvoima- ja tasapainoharjoittelu sekä venyttely. Liikunnan tueksi tarvitaan monipuolinen proteiinipitoinen ruokavalio. Lihakset eivät näet menetä kykyään kasvaa ja voimistua harjoittelulla missään ikäryhmässä, kunhan harjoittelu on suunnitelmallista ja säännöllistä. Lihasten voiman ja koon kasvattaminen on tärkeää, koska lihasten rooli ei rajoitu pelkästään liikuntaan, vaan ne myös säätelevät elimistön muitakin toimintoja. Näissä ja muissa onnistuneeseen ikääntymiseen liittyvissä kysymyksissä sinua auttaa oma geriatrisi eli ikääntyvien sairauksiin ja terveyden ylläpitoon erikoistunut lääkäri.

Arvo Haapanen

Kirjoittaja on lääketieteen lisensiaatti ja
geriatriaan erikoistuva lääkäri Linnan Klinikalla