Ulkopoliittisen tutkimuksen tähtioppilas Mika Aaltola pitää puolustusta vapauden takeena

Presidenttiehdokas Mika Aaltola. Kuva: Mika Aaltolan mediapankki.

Ulkopoliittisen instituutin johtajana vuodesta 2019 toiminut Mika Aaltola tuli suomalaisille entistä tutummaksi kommentoidessaan Venäjän Ukrainassa aloittamaa hyökkäyssotaa ja Suomen Nato-jäsenyyden ulkopoliittista merkitystä.

Aaltolan esiintymiset aloittivat vähitellen myös presidenttispekulaatiot ja hän ryhtyikin valitsijayhdistys Suomen turvatun tulevaisuuden ehdokkaaksi.

Ehdokasnumeron 7 saanut Aaltola korostaa kampanjasivustollaan riippumattomuuttaan puolueista ja sitoutumattomuuttaan.

Aaltola toteaa, että presidentin tehtävä on edistää kaikin keinoin Suomen kansan menestystä ja se puolestaan on politiikan yläpuolella olevaa työtä kansallisen yhtenäisyyden puolesta.

Hän myös sivuaa politiikan ulkopuolelta tulevan ehdokkaan realiteetteja ja myöntää tekevänsä kampanjaansa vähemmin resurssein kuin puolueorganisaatioiden tukemat ehdokkaat.

Paitsi vakuuttava ulkopolitiikan kommentaattori, Aaltola on ennen kaikkea palkittu ja tohtoriksi väitellyt tutkija joka tuntee ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kriisien logiikan.

Hän on hoitanut muun muassa kahta professuuria ja ollut Euroopan kansainvälisten suhteiden järjestön johtokunnan jäsen vuosina 2014-2018.

Myönteisen mediajulkisuuden ja lyhyen nosteen jälkeen Aaltola törmäsi myös vaalikampanjoinnin raadollisempiin puoliin, kun häntä jopa moitittiin astumisesta tutkijan roolin ulkopuolelle.

Pienimuotoinen kohu nousi myös, kun Aaltola nosti keskusteluun erään media-alan toimijan toimintatavat, joiden hän tulkitsi olleen vaalimainonnan kytkemistä lehden journalistiseen päätöksentekoon.

Vaaliasetelmien ja ehdokasasettelun varmistuttua näyttää presidenttigallupien valossa myös siltä, että niin sanottuja liikkuvia äänestäjiä ei puolueisiin sitoutumattoman ehdokkaan tueksi ole helppoa haalia.

Ehdokkaaksi asettuessaan Aaltola puhui rohkeudesta puolustaa Suomea. Ehdokassivullaan hän perää, että Suomi on pidettävä vapaana, vahvana ja vankkana.

Yhtenäisen ja turvallisen Suomen peruskalliona hän silti pitää empatiayhteiskuntaa.

Kirjoittaessaan omista arvoistaan Aaltola kertoo olevansa Pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolella.

Siellä hänen mukaansa heikommassa asemassa olevia ja vähemmistöjä kannustetaan ja puolustetaan, kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään vauvasta vaariin ja tulevaisuuden sukupolvien Suomelle ei viitata kintaalla.

Suomen Nato-jäsenyyttä Aaltola on kolumnissaan kommentoinut muun muassa toteamalla, että Suomi on nyt siellä mihin arvojensa ja ihanteidensa puolesta on aina kuulunut.

Lähitulevaisuutta analysoidessaan Aaltola arvioi, että edessä on konfliktien aikakausi.

Hän vaatii puolustuksen ääntä kuuluviin ja toteaa, että puolustus mahdollistaa Suomelle yhteiskunnallisen vakauden ja länsimaiset perusvapaudet.

Aaltola onkin ehdottanut Suomen puolustusmenojen merkittävää kohottamista. Hän korostaa paitsi vahvan maanpuolustuksen, myös oman puolustusteollisuuden tärkeyttä.