Perjantai 14.12.2018
Nimipäivät: Jouko
Hämeenlinna
Selkeää
-8°C
Tuuli: 0 m/s P
 

Kotimaan kasvot esittelee kuvataiteen kansallisaarteita

Eero Järnefelt, Kolilta, 1927, Fortumin taidesäätiö. Kuva: Rauno Träskelin.

Hämeenlinnan taidemuseossa 5.12.2018–5.1.2020 esillä oleva Kotimaan kasvot -näyttely esittelee suomalaisen maisemamaalauksen ja kansanelämäkuvauksen piirteitä.

Näyttelyssä on reilut kolmekymmentä Fortumin Taidesäätiön merkkiteosta. Useat niistä kuuluvat suomalaisen kuvataiteen kansallisaarteisiin.

Taidesäätiön teosten rinnalla nähdään Hämeenlinnan taidemuseon teoksia samalta aikakaudelta. Kaikkiaan näyttelyssä on noin kuusikymmentä teosta 1800-luvun puolivälistä 1920-luvulle.

Aiheina ovat villit kosket ja erämaat, järvet ja saaristonäkymät sekä kulttuurimaisemat viljelysseutuineen ja kaukana siintävine kylineen ja kaupunkeineen.

Nina Ahlstedt, Tien vieressä, 1888, Fortumin taidesäätiö. Kuva: Rauno Träskelin.

Lisäksi aihepiirinä on ahkera ja työteliäs talonpoikainen kansa, jota on kuvattu vakavalla ja hartaalla otteella.

Käsitys suomalaisesta maisemasta muotoutui 1800-luvun kuluessa, kun taiteilijat kansallista identiteettiä etsiessään paneutuivat kotimaansa luonnon ja kansan kuvaamiseen.

Viljelysmaiden ja metsäisten mäkien rytmittämä järvimaisema kiteytyi vähitellen kansallismaisemaksi ja taidemaalareiden näihin päiviin asti suosimaksi kuvatyypiksi.

Maisemamaalauksen tavoitteena 1800-luvun puolivälistä alkaen oli topografisen näkyvän todellisuuden kuvaaminen. Mukana oli romantisoivaa ihanteellisuutta. Talonpoikainen elämä ja kansanihmiset esitettiin usein osana maisemaa.

Kansankuvausten yhteiskunnallinen sanoma tiivistyi äiti- ja lapsiaiheissa, joista esimerkkeinä Nina Ahlstedtin Tien vieressä (1888) ja Fredrik Ahlstedtin Nuori äiti (1894).

Äitiyteen kuului tulevan sukupolven kasvattaminen, ja henkisten arvojen ja sivistyksen siirtäminen eteenpäin. Lapset edustivat kansakunnan tulevaisuutta, jatkuvuutta ja kehitystä.

Sortovuodet ja kansallinen herääminen nostivat omien juurien etsimisen ja kuvaamisen tärkeäksi. Tällä niin sanotulla Suomen taiteen kultakaudella, noin 1880–1910, aiheita ammennettiin historiasta, kalevalaisesta mytologiasta, arkielämästä ja talonpoikaisesta työstä sekä kotimaan maisemasta.

Kun taiteilijat yhä enemmän hakeutuivat opiskelemaan Pariisin taideakatemioihin ja työskentelivät pitkiä jaksoja ulkomailla, he irtautuivat myös kansallisesta paatoksesta.

Monien muiden ohella erityisesti Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Pekka Halonen etsivät aitoa suomalaisuutta Sisä-Suomesta ja Karjalasta. Järnefeltin Koli-aiheet jatkavat korkealta paikalta katsotun maisemakuvauksen perinnettä.

Koli-teoksessa (1927) taiteilija tulkitsi ja tutki maisemaa värin avulla. Teos on myös taiteilijan omakohtaisten elämysten synteesiä.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.