Hämeenlinna-blogissa julkaistaan kaupungin arkeen liittyviä uutisia, otetaan kantaa ajankohtaisiin puheenaiheisiin sekä arvioidaan kaupunkilaisille tarjolla olevia palveluita. Hämeenlinna-blogia kirjoittaa Reska.fi -verkkolehden toimitus.

Kansallinen monumentti eikä kylätappelun aihe

Kun Brasilian jalkapalloilijat parhaillaan toivovat kotikisojensa pian loppuvan ja kotoisessa päivänpaahteessa hikoontunut pääkoppa alkaa osoittaa viilenemisen merkkejä, on hyvä aika sukeltaa ajassa runsaat 60 vuotta taaksepäin.

“…maailman olympiakaupunkien joukossa Hämeenlinna on kuin Tuntematon sotilas. Sen nimi ei pala yöllisellä mainostaivaalla, kisapaikkojen nimilistalla, mutta olympiatulen oikeutusta siltä ei voi kukaan kieltää.”

Tämä lainaus on otettu Simo Pajusen vuonna 2013 ilmestyneestä dekkarista Musta Rengas, ja alun perin se löytyy kirjasta Hämeenlinnan Olympialaiset 1952. Brasiliassa käynnissä olevista jalkapallon MM-kisoista odotettiin koko kansan suurta juhlaa, vaikka etukäteisuutisoinnissa nostettiin esiin myös tyypillisen suurkisojen megalomanian varjopuolet. Juhlaa brasilialaiset eivät pääse maistamaan, Helsingin olympialaiset 1952 sen sijaan muistetaan suurena kansallisen itsetunnon hivelijänä.

Helsingin ja Hämeenlinnan olympialainen historia risteää parhaillaan mielenkiintoisesti: Hämeenlinnassa kunnostetaan olympialaisen 5-ottelun uintia palvellutta Ahveniston maauimalaa ja tohotetaan Kantolaan tapahtumapuistoa muun muassa siksi, että Helsingin olympiastadion, jättikonserttien kilpaileva pitopaikka, on remontissa vuodet 2016?2018.

Pajusen teoksesta välittyvässä Hämeenlinnan olympiamiljöössä ei huolehdittu ylihintaisista pizzoista, jyrätyistä lähiöistä tai tulevista Madonnan konserteista. Teltassa särvittiin lihasoppaa ja turvatoimet olivat ainakin kirjan maailmassa kovin erilaiset kuin Brasiliassa vuonna 2014.

Olympiastadionin remontin suunnittelussa on väännetty kättä, ei niinkään itse remontin tarpeesta kuin sen toteutustavasta. Kyseessä on kansallinen monumentti, jonka kunnossapitoa pidetään itsestäänselvyytenä. Hämeenlinnassakin pidetään selviönä, ettei Hämeen linnan tai kasarmimiljöiden anneta rapistua. Monia varmasti kiinnostava kysymys on, miksi maineikkaan urheilukaupungin ja vanhan varuskuntakaupungin perinteet yhdistävän asian, olympialaisten suorituspaikan kunnostusta on saatu näin kauan odottaa? Heinäkuun lopulla Hämeenlinnassa avataan maauimala, josta toivottavasti tulee kansallinen monumentti eikä kylätappelun aihe.

Monumentin eteen oikeastaan pitää lisätä sana elävä. Kun 5-ottelun maastojuoksun reittikin selvitettiin vuonna 2012 pidettyä 60-vuotismuistokisaa varten ja uimala kunnostetaan nimenomaan käyttöä varten, saadaan Ahvenistolla toivottavasti nauttia tulevinakin vuosina erilaisista olympialaisten henkeä kunnioittavista tapahtumista.

“Unohdus sitä kuitenkin ympäröi, kuin pensasto prinsessa Ruususen linnaa”, jatkuu lainaus Pajusen kirjasta. Kohta ei ympäröi, vaan kaupungin nykyinen päättäjäpolvi on todennäköisesti tehnyt arvokkaamman päätöksen kuin ymmärtävät.

MM-jalkapallon pronssipelin loppuvihellys tulee kohta, keltapaidat poistuvat kentältä päät painuksissa, mutta tuskin ne silti stadioneja maan tasalle jyräävät.