Salibandy kokee olosuhdetyytyväisyyttä

Olemme vasta ymmärtämässä, mitä kaikkia mahdollisuuksia tämä paikka avaa. Täytyy sanoa, että toimintaympäristö on aivan mahtava. Tällä Steelersin toiminnanjohtaja Hannu Lehtisen erätaukopohdinnalla on pakko aloittaa juttu, jonka pelipäivinä yleensä ainakin etäisesti on tarkoitus käsitellä pelillisiä asioita.

Steelersin Tuomas Mikkola (1+0) syöttää pallon ohi SBS Maskun Tino Vikaman. Liiganousuun tähtäävä Steelers otti nihkeän voiton Divarista alemmas putoavasta Maskusta.

Steelers toki varmisti tänään salibandyn Divarin runkosarjan voiton kukistamalla sarjajumbo Maskun ja hakee vielä ensi viikolla henkisiä asetelmia kauden ratkaisuvaiheisiin, kun se kohtaa vieraissa M-Teamin. Kaikesta kuitenkin aistii, että vaikka jalat vielä ramppaavat runkosarjan viimeisiä kilometrejä, ovat ajatukset jo parin viikon päässä.

Paikalliskilpailija LaSB voi M-Teamin kompuroidessa olla jopa runkosarjan toisella sijalla. Joukkue vie playoffin kotipelinsä Lahden Suurhalliin, joten hämeenlinnalaisen salibandyosaamisen viuhka leviää kauden loppuvaiheessa kiitettävän laajalle. Suurhallin tunnelma koettiin jo yleisöennätyksen keränneessä runkosarjapelissä LaSB-Steelers.

Myönnän, etten ole perehtynyt playoff-kaavioon tai oranssien taustaorganisaation strategiaan riittävän hyvin tietääkseni, voiko Divarin salibandykausi parhaimmillaan päättyä hämeenlinnalaiseen derbyyn suorasta liiganoususta Lahdessa. Mutta ajatus on järisyttävä ja saattaisi jopa johtaa linja-autolipun ostoon.

Steelersillä ja hämeenlinnalaisyleisöllä joka tapauksessa on pudotuspeleissä urheilujuhlan paikka aivan kotinurkilla. Hannu Lehtinen totesi Elenia-Areenan jo nyt ylittäneen kaikki odotukset. Iittalassa ainakin puolievakossa pelannut organisaatio on runkosarjassa 2014?2015 ottanut uusista olosuhteista ilon irti ilman, että pääasia eli joukkueen urheilullinen taso on kärsinyt. Maaliskuulta on lupa odottaa vielä parempaa.

Tämä iltasatu ei olisi täydellinen ilman sitä faktaa, että aina urheilun toimintaympäristön ei tarvitse olla maan huippua jotta urheilijat olisivat tyytyväisiä. Jukolan koulun saliin mahtuu kokoamaan nipin napin säällisen kokoisen kaukalon ja katsomopenkit edustavat hämäläisen lähiörealismin tyylisuuntaa.

Pekolan Iskun salibandynaisten Aino Nummenpää kuljettaa palloa joukkueen viimeisessä kotiottelussa Jukolan koulun salissa. Taustalla kapteeni Liisa Hänninen (51).

Siinä missä Steelers pelasi runkosarjan viimeisen kotiottelunsa, tekivät Pekolan Iskun divarinaiset tänään saman hieman myöhemmin alkaneessa ottelussa Jukolassa. Iskun kausi päättyy putoamiseen, mutta joukkueesta ei silti kummunnut pettymys elämään.

Kun kapteeni Liisa Hänninen otti mikrofonin käteensä kiittäen tukijoita, pelaajien perheitä ja nimeltä mainiten muutaman keskeisen taustahenkilön ? mukaanlukien lehdistölle niin tärkeän väliaikapuffetin pitäjät ? oltiin hyvin lähellä sitä, mistä kilpailullisessakin liikunnassa pitäisi olla kyse; kyvystä hyödyntää annetut olosuhteet maksimaalisesti ja olla mieluummin perustyytyväinen kuin jatkuvasti tyytymätön. Sellaisessa ympäristössä jokaisen on miellyttävää tehdä työtään.

Juha Reinikainen