Kun huippupelaaja laittaa paletin uusiksi

Miten TPS:n silloisiin huippupelaajiin vaikutti 1990-luvun alussa, että alle parikymppinen Saku Koivu tuli ja otti itselleen liigan tähtipelaajan roolin? Miten Tapparan kokeneet kaukalojyrät kokivat sen, että 2010-luvun alussa Aamulehden salamavalot eivät enää räiskyneetkään heidän vaan teini-ikäisen Alexander Barkov juniorin takia?

Ville Lastikka on vastustajan kannalta vaarallinen melkein miltä etäisyydeltä tahansa.

Esimerkit voivat tuntua kaukaa haetuilta mutta parempia en keksi, kun mietin suomalaisen salibandyn suurimman lupauksen, Ville Lastikan ja Steelersin joukkueen suhdetta. Joukkueessa on paljon huippukuntoisia pelaajia, jotka eivät ole vielä näyttäneet parastaan. Ja heidän on tultava toimeen sen tosiasian kanssa, että omia, ehkä kansalliselle huipputasolle riittäviä kykyjä verrataan sukupolvensa mahdollisesti parhaaseen pelaajaan.

Onpa kyse työelämän, politiikan tai urheilun huipun tavoittelusta, omien ajatusmallien muuttaminen on vaikeaa. Jos olet asennoitunut kantamaan keskeisen vastuun, voi olla mahdotonta orientoitua muuhun rooliin. Huippupelaaja, erityisesti läpilyöntivaiheessaan, joutuu kohtaamaan monenlaisia paineita ja yksi niistä on se, että hän muuttaa kaiken ympärillään.

Historia varmasti tuntee useita huonojakin esimerkkejä siitä, miten joukkueen peliä pitää pyörittää isoegoisimman, kokeneimman ja kuuluisimman, mutta ei ehkä enää joukkueen tärkeimmän pelaajan ympärillä.

Ajatellaanpa TPS:stä ja Tapparasta yleisesti ottaen mitä tahansa, siellä onnistuttiin ainakin varmistamaan huippupelaajien Koivun ja Barkovin kehitys omalle tasolleen, ei pakotettu heitä hidastamaan menoaan sosiaalisista syistä. Valmennuksella oli varmasti tärkeä rooli siinä, että Raimo Summasen ja Ville Niemisen tapaiset pelaajat saatiin tappelemaan nuorisotähtien kanssa eikä heitä vastaan.

Siellä on. Ville Lastikka on nostanut yhden kauden tähän asti 44:stä maalistaan.

Te olette helvetin hyviä, mutta tuo jätkä on maailman paras. Auttakaa häntä niin menestytte itsekin paremmin. Se on se, miten minä, sekä urheilijana että toimittajana montaa ehdotonta huippua seurannut viisastelija, yhdistäisin psykologisen valmennuksen ja method Jortikan.

Juha Reinikainen