Maksettu luovuus elättää huippukuvaajan

? Ihan hienoa, että pärjään yrittäjänä mutta en voisi kuvitella itseäni minkään muun alan yrittäjänä. Voisin valokuvata vaikka kuinka paljon, yrittäjän muihin hommiin taas joutuu välillä tsemppaamaan itseään.

Valokuvaaja Mikaela Holmbergin kamera räpsähtelee tasaiseen tahtiin studioympäristössä. Perjantai-aamupäivän ohjelmassa on tuotekuvauksia Voglian verkkokauppaan. Kalenterissa on samalle päivälle vielä lehtikuvaus, vaalikuvaus ja ylioppilaskuvaus.

? Sen lisäksi on vielä hoidettava valmiiksi joulun kuvatilaukset.

Pitkään sukunimellä Löfroth tunnettu Mikaela Holmberg on loppuvuoden työruuhkansa keskellä juuri saanut tiedon sijoittumisestaan 50 parhaan joukkoon International Loupe Awards -kilpailussa, joka keräsi kymmeniä tuhansia osallistujia.

? Kilpailukuvat syntyivät normaalin työnteon yhteydessä, kilpailua varten en ehtinyt tehdä erikseen kuvauksia.

Monesti palkittu Holmberg tekee kuvauksiaan rutiinilla. Vaatekuvaukset eivät ehkä vaadi kaikkein suurinta henkistä intensiteettiä, mutta usealla kuvauskeikalla vain kokemus ja tilanteenhallintakyky on pelastanut.

? Ala on todella kilpailtu. Valokuvaajaksi voi julistautua, kun ostaa kameran ja tilaa käyntikortit. Ei tajuta, kuinka paljon tähän sisältyy, ihmisten kohtaamisesta lähtien. Esimerkiksi hääkuvaukset ovat sellaisia, että niissä voi tapahtua mitä tahansa ja olen monesti ehtinyt kiitellä, että on kokemusta ja kilometrejä takana.

Vaikka vuoteen mahtuu satoja tai tuhansia kuvauksia ja runsaat 50 tuhatta kilometriä autolla ajoa, ei rutiini sammuta onnistumisen iloa. Niin sanottuja jes-hetkiä tulee yhä.

? Kyllä työpäivän aikana voi tulla tunne, että tämä kuva tai kuvaus meni erityisen hyvin. Joskus taas tuntuu, että mikään ei onnistu ja kuvatkin voivat näyttää kameran näytöllä epäonnistuneilta, mutta koneella huomaa, ettei epäonnistuminen ollutkaan todellista. Monesti se on kiinni omista fiiliksistä.

Vuosi 2014 on antanut pikkuhiljaa suuntaa siitä, mitä Holmberg jatkossa haluaisi eniten tehdä.

? Miljöökuvauksia, yrityskuvauksia, kirjakuvauksia. Toivoisin, että kaikki henkilökuvaukset voisi viedä muualle kuin studioon. Studiossakin pystyy tekemään hienoja kuvia, mutta se on kovin erilaista.

Yksi huippukuvaajan ominaisuus on, että Holmberg ei ainakaan muista uransa aikana kertaakaan epäonnistuneensa totaalisesti. Ja takana on sentään seitsemän vuotta oman studion nimissä.

Holmbergin oma ilmaisu “maksettu luovuus” lienee paras kuvailu ammattikuvaajan elämän realiteeteista.

? On tämä hyvin erilaista kuin vaikka pelkästään taiteellisuutta arvostavissa piireissä. Mutta kun se taide ei tuo leipää.

Ja kun napsauttaa satoja huippuluokan otoksia päivässä, tuloksena on loppujen lopuksi paljon arvokasta aineistoa. Holmberg sanoo juuri löytäneensä vanhoja, 1800-luvulla otettuja valokuvia omista sukulaistaan. Valokuvalla muistona ja esineenä on Holmbergin mielestä yhä sama tehtävä kuin menneinäkin vuosisatoina.

? Kaikkihan nykyään kuvaavat, mutta valokuvan arvo kännykkäräpsäykseen verrattuna tulee esiin 20 vuoden päästä. Suurimmasta osasta kuvauksia tuloksena onkin printattu valokuva, mutta miksei ottaisi valokuvia rippi- ja hääkuvien lisäksi esimerkiksi 30- tai 40-vuotispäivänsä kunniaksi?

Oman työintonsa ylläpitämiseksi Mikaela Holmberg on myös palannut juurilleen.

? Olen työn vastapainoksi alkanut harrastaa filmille kuvaamista ja tehnyt pimiön. Sen avulla pääsee siihen, minkä takia olen aikanaan innostunut valokuvauksesta ? se tuppaa välillä unohtumaan.

Juha Reinikainen