Tiistai 21.11.2017
Nimipäivät: Hilma
Hämeenlinna
Puolipilvistä
0°C
Tuuli: 3 m/s PPI
 

ISÄNPÄIVÄ: Raimo Matinkarille urheiluvalmentaminen on tapa kasvattaa

Raimo ja Ella Matinkari suuntaavat tänään Steelersin C-tyttöjen mukana SM-sarjan turnaukseen.

Katinalassa asuva Raimo Matinkari pitää monen muun isän tapaan ikimuistoisimpana isänpäivänään ensimmäistä.

– Kaikki isänpäiväaamut ovat kuitenkin mukavia, kun lapset tulevat halaamaan ja tuomaan lahjoja, kolmen lapsen isä sanoo.

Matinkarien kaikki lapset urheilevat. Ella, 14, pelaa salibandya Steelersin C-tytöissä, Aapo, 12, jääkiekkoilee HPK:ssa ja pelaa salibandya Pekolan Iskussa ja 6-vuotias Emilia ehtii niin telinevoimistelemaan, tanssimaan kuin sählykerhoonkin.

– Kuljettamista riittää, kun on kolme harrastavaa lasta. Onneksi vaimonkin tuki on mahtavaa, Raimo sanoo.

Matinkari on palloilumiehiä ja kuuluu sukupolveen, jonka lapsuuteen kuuluivat yhteiset pihapelit.

– Oma pelitaustani lähtee neljävuotiaasta, kun isoveli vei jäähallille. Silloin pihapelikulttuurikin oli vielä voimissaan. Muun muassa Riku Hahl kuului peliporukoihin, lapsuutensa Hämeenlinnassa asunut Matinkari kertoo.

Hänen oma peliuransa salibandyssa alkoi lukiovuosina ja viime kausi oli ensimmäinen, jolloin Matinkari ei pelannut sarjapelejä. Valmennuskokemusta hän ehti hankkia pitkään Hattelmalan Urheilijoiden ja Trackersin B- sekä A-nuorista.

Tyttärensä Ellan mukana Raimo alkoi valmentaa tai oikeastaan rakentaa koko tyttösalibandyn organisaatiota Hämeenlinnan seudulla viisi vuotta sitten. Steelersissä oli tuolloin 13 tyttöpelaajaa, nyt noin 130.

– Viisi vuotta on tehty töitä 24/7 sillä periaatteella, että tehdään kaikki alusta asti laadukkaasti tai ei tehdä ollenkaan.

Oman tyttären lisäksi myös kolme muuta hattulalaistyttöä pelaa tällä kaudella samassa joukkueessa C-tyttöjen SM-sarjaa ja salibandyn parissa kuluu myös Raimon sunnuntainen isänpäivä.

– Sunnuntaina on Ellan joukkueen SM-turnaus. Katsotaan, jos lauantai-iltana jotain keksitään isänpäivän tiimoilta, Matinkari suunnittelee.

Miehen oma motivaatio urheiluvalmentamiseen ei perustu pelkkään tuloksen tekoon.

– Oma motivaatio on pitkälti se, että saa tietää missä muksut ovat, hän sanoo.

Joukkueurheilussa oppii Matinkarin mielestä sääntöjä ja ryhmässä toimimista.

– Vaikka haluaisikin valmentaa pelaajista maajoukkuepelaajia, tavoite on laajempi eli kasvattaa kunnon kansalaisia. Uskoisin, että joukkueurheilusta on myöhemminkin hyötyä esimerkiksi työpaikan saamisessa.

Matinkari arvioi olevansa vaativakin valmentaja, mutta sanoo pyrkivänsä tarvittaesssa auttamaan pelaajia myös muissa kuin valmennuksellisissa asioissa.

– Kaikki treenit ja pelit ollaan myös oman tytön kanssa yhdessä, mutta siinä suhteessa yritän olla neutraali. Kaikki likat ovat minulle yhtä tärkeitä.

Siitä Matinkari pitää myös oman tyttönsä kohdalla kiinni, että kun jotain harrastetaan, harrastukseen myös sitoudutaan.

– Koulustakin tyttö vetää silti hyviä numeroita, hän iloitsee.

Oma pelaaminen on keino saada ajatuksia pois valmentamisesta.

– Perheen kanssa yhdessäolo sisältää myös lomailua. Tykkäämme käydä Lapissa laskettelemassa ja vaeltamassa, kertoo Matinkari.

Juha Reinikainen

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.