Eput-dokumentti välttelee monumentaalisuutta onnistuneesti

Dokumentiksi luonnehdittava Eput tulee elokuvateattereihin joulukuun 2. päivänä. Vain muutama kuukausi sitten 40-vuotiskonserttinsa Ratinassa pitäneen Eppu Normaalin tarinaa ei ole helppo kiteyttää runsaan puolentoista tunnin dokkariin.

Ohjaaja Saku Pollarin valinta on kronologinen, melko yksityiskohtainen kerronta. Verkkaisen alun jälkeen rytmitykseen ei ole käytetty kummempia tehokeinoja eikä niihin Eppujen kanssa tunnu olevan edes tarvetta.

Eput Tampereen Ratinan stadionilla 40-vuotisjuhlakonsertissaan elokuussa 2016. Kuva Kari Lahtinen

Samalla ohjaus väistää monumentaalisuuden kliseet. Maanläheisestä joukosta ei ole pyrittykään rakentamaan epäjumalia. Alkupuolen uudemmat kohtaukset paitsi edustavat jonkinlaista viivästettyä liikkeellelähtöä, myös ovat terveen itseironisia.

Tänään Verkatehtaan Bio Rexissä nähtiin paitsi Eppujen pressinäytös, myös bändin laulaja Martti Syrjä ja kitaristi Juha Torvinen. Syrjä ja Torvinen ovat myös filmissä paljon äänessä. Suomalaiseen kulttuurihistoriaan olennaisesti kuuluvan bändin dokumentti on tehty huolella, sillä filmiin päätyneet haastattelupätkät on leikattu noin 150 tunnin tuoreesta haastattelumateriaalista.

? Lopputuloksen ovat rakentaneet ohjaaja ja leikkaaja. Me olemme filmissä objekteja mutta minä tykkäsin, sanoi filmin tähän mennessä kahdesti nähnyt Juha Torvinen.

Eput ei ole viisivuotissuunnitelmabändi, luonnehti Juha Torvinen. ? Henki on ollut oikeastaan aina se, että tänään meillä on bändi, huomenna ehkä ei.

Eppujen läpimurtovuosien biisit kuvaavat tai ainakin kuvasivat tuolloista suomalaista sielunmaisemaa kuin sekamehuun sekoitettu pirtu. Ei 1980-luku ollut pelkkää muskelivenettä, nousukautta ja uhoa. Se oli myös itsesääliä, juopottelua, parhaimmillaan tietysti Eppujen musiikin tahtiin ja jatkuvaa lievää alakuloa.

Aikakautta, ennen kuin Suomi surukseen löysi positiivisuuden.

Niin Torvinen kuin alkoholismin kautta takaisin esiintymis- ja musiikinluomiskuntoon toipunut laulaja Martti Syrjäkin ovat luonnossa täysin saman oloisia ihmisiä kuin valkokankaalla. Ikoneita, jotka ovat kuin henkiin heränneitä laulujensa sanoituksia.

Vuonna 1979 otetussa kuvassa Eput eli Martti Syrjä, Juha Torvinen, Pantse Syrjä, Mikko Saarela ja Aku Syrjä. Kuva: Konttinen

? En ole vielä nähnyt dokumentin lopullista versiota vaan olen säästänyt sitä, jos en nyt varsinaiseen ensi-iltaan niin ainakin oman porukan ensi-iltaan. Sen perusteella mitä olen nähnyt, niin yhtään ei hävettänyt eikä vituttanut, sanoo Syrjä.

Dokumentissa asiat kerrotaan hänen mielestään kuten ne ovat. Dokumentti on yksi merkkitapahtuma Eppujen uralla ja se ulottuu ainakin yhtä suureen merkkitapahtumaan, elokuussa Ratinassa järjestettyyn 40-vuotisjuhlakonserttiin.

Martti Syrjä oli maanantaina Hämeenlinnassa kertomassa Eput-filmistä. Lopullista filmiversiota hän ei kuitenkaan ole vielä nähnyt.

? Juhlakonsertti oli luonnollinen kohokohta, aktiviteetti ei voi olla ihan tällä tasolla koko ajan, pohtii Martti Syrjä Eppujen lähitulevaisuutta.

Juha Torvinen sanoi, että Eppujen toimintaperiaatteisiin on aina kuulunut tietty suunnittelemattomuus.

? Ei olla viisivuotissuunnitelmabändejä.

Filmistä jää Martti Syrjän luonnehdinnan kaltainen tunnelma: asiat kerrotaan niin kuin ne ovat. Tunnelmaa vahvistaa se, että haastattelunpätkissä kuvattavat katsovat suoraan kameraan.

Dokumentin kuvaillaan myös olevan veljestarina, “lievästi ärsyttävän” pikkuveli Martin änkeämisestä mukaan isoveljensä Pantse Syrjän bändiin.

Nuoruuden arkistokuvat ja muun muassa Martti Syrjän saamat väliaikaiset potkut kertovat paitsi veljestarinaa, ehkä yleisemminkin sitä minkälaista on yrittää sovittaa yhteen rosoisia taiteilijapersoonia. 40 vuoden jälkeen Torvinen ja Syrjä istuvat silti vielä sovussa samalla penkillä.

? Bändissä oleminen on vähän kuin samassa työpaikassa olemista, onneksi mahdumme vielä samaan bussiin, toteaa Torvinen.

“Toivottavasti saadaan sadantuhannen raja rikottua”

Eput lähtee joulukuun 2. päivänä levitykseen noin sadalla valkokankaalla etelästä pohjoiseen.

– Katsojatavoitteen tarkka asettaminen on hyvin haasteellista, mutta toivomme, että sekä nuoret että kokeneemmat Eppu-fanit löytäisivät tiensä Eppujen tarinan alkulähteelle, valkokankaan lumoihin, toteaa filmin levittäjän SF Filmsin Head of Theatrical Sales Timo Räisänen.

– Tiedossa on naurua, jännitystä ja tiukkoja tilanteita tarinoiden taustoissa. Toivottavasti tällä kokonaisuudella saadaan sadantuhannen katsojan raja rikottua, hän kuitenkin suostuu arvioimaan.

Yli 100.000 katsojamäärät ovat suomalaisille dokumenttifilmeille lähes ainutlaatuisia.

Teemu Selänteestä kertova Sel8nne ?elokuva keräsi Suomessa yli 130.000 katsojaa.

Juha Reinikainen