Sunnuntai 23.07.2017
Nimipäivät: Olga, Oili
Hämeenlinna
Melkein selkeää
16°C
Tuuli: 1 m/s PL
 
Mia Huu

Mia Huu

Olen hieman vanhasieluinen nuori, jonka päätä riepottelee joka yö tuhannet ajatusmyrskyt. Osia myrskyistäni tai muista kommelluksistani aion jakaa täällä. Tykkään: kissoista, teestä, runoista, kirjoista, kirjoittamisesta, maalaamisesta, seikkailemisesta, kauneudesta, tatuoinneista, rakkaudesta, filmikamerastani ja syvällisistä keskusteluista aamuyön hetkinä.

Mistä tietää milloin lopettaa?

10.10.2012 Mia Kyllönen 0

Eilen sain erään maalauksistani valmiiksi. Se oli kuukauden päivät odottanut minua luonnosvaiheessa. Maalattuani minut täytti tyhjyys kuten aina. Siinä se oli edessäni, valmiina. Hymyilin, nappasin kuvan työstä ja siirsin sen syrjään.

Minulla oli ylpeä olo työstäni. Se vastasi lähes täysin sitä mielikuvaa, mikä minulla oli ollut siitä silloin, kun se oli pelkkiä lyijykynän jälkiä paperilla. Edellinen työni meni pilalle, koska en osannut lopettaa ajoissa. Se kun merkitsee kaikkein eniten, että tietää milloin lopettaa. Tietää milloin on astunut sen rajan yli, jolloin ei enää paranna mitään, vaan päinvastoin pilaa.

Lopettaminen ja se että osaa päästää irti ovat mielestäni tärkeimpiä asioita oppia tässä elämässä. Itse ainakin olen pilannut monia asioita juuri sillä, etten ole osannut lopettaa ajoissa. Olen viimeiseen asti yrittänyt muuttaa asioita ja itseäni, huomaamatta etten enää paranna mitään, vaan teen kaikesta huonompaa.

Vasta jälkeenpäin olen tiedostanut, että olisi vain pitänyt päästää irti. Antaa olla. Kävellä pois tilanteesta ja ehkä myöhemmin, neutraaleimmin silmin, palata katsomaan missä mennään ja onko mitään korjattavaa jäljellä, vai onko parempi vain lopullisesti päästää irti.

Valitettavasti kovinkaan monet tilanteet eivät anna mahdollisuutta ajan kanssa pelaamiseen. Valinnat on tehtävä heti tai vähintään nyt. Emme voi kävellä pois tilanteista ja palata takaisin, koska muut osapuolet eivät aina katso sitä hyvällä. Se nähdään raukkamaisena tekona, negatiivisena ja loukkaavana, vaikka kyseessä on kaikkien parhaaksi tehty asia.

Nukutaan yön yli, mietitään aamulla. Ei, päätös on tehtävä nyt. Parannetaanko me maailma vai annetaanko sen olla? Itse antaisin sen olla, koska maailma pitää huolen itsestään. Parantamalla me vain sotkemme sitä. Mutta sillä vastauksella leimaan itseni välinpitämättömäksi ja luultavasti myös itsekeskeiseksi.

Siitähän tässä kaikessa on kyse, emme voi lopettaa, antaa olla, kävellä pois tai päästää irti, koska silloin emme välitä. Silloin emme taistele jonkun asian tai ihmisen puolesta, silloin olemme vain itsekeskeisiä, välinpitämättömiä, laiskojakin jopa, koska ”on helpompi vain antaa olla”. Olisikin! Mutta jokainen, joka on joskus päästänyt irti jostain sellaisesta, minkä olisi ehkä-mahdollisesti-parhaassa-tapauksessa voinut korjata, tietää, ettei se ole helpompaa. Mutta se pelastaa sinut, minut ja luultavasti myös sen asian jota ei kuitenkaan olisi voinut korjata, vaikka se sillä epätoivon hetkellä siltä olisikin tuntunut.

Koska haluan kuvittaa kirjoituksiani, niin tässä edellämainittu maalaukseni, jota olisin halunnut jatkaa, mutta ymmärsin lopettaa!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.