Perjantai 28.07.2017
Nimipäivät: Atso
Hämeenlinna
Melkein pilvistä
23°C
Tuuli: 6 m/s I
 
Mia Huu

Mia Huu

Olen hieman vanhasieluinen nuori, jonka päätä riepottelee joka yö tuhannet ajatusmyrskyt. Osia myrskyistäni tai muista kommelluksistani aion jakaa täällä. Tykkään: kissoista, teestä, runoista, kirjoista, kirjoittamisesta, maalaamisesta, seikkailemisesta, kauneudesta, tatuoinneista, rakkaudesta, filmikamerastani ja syvällisistä keskusteluista aamuyön hetkinä.

Loppuu tai ei – uskaltakaa

20.12.2012 Mia Kyllönen 0

En usko maailman loppuvan huomenna. Kuitenkin tänään herätessäni, en voinut olla ajattelematta, että mitä jos? Mitä jos tämä kaikki loppuukin ja olen elänyt tämän päivän aivan kuten minkä tahansa päivän?

Ihmisten ”ongelma” tässä maailmanloppu-skenaariossa on se, että kaikesta pitäisi olla varma. Asioita pitää todistella ja jonkun suuremman ja tärkeämmän, arvovaltaisemman, pitää meille kertoa, että nyt tämä asia on näin. Sitten vasta uskomme (jos uskomme). Jos presidentti tekisi ilmoituksen maailmanlopun huomisesta saapumisesta oletetusti kello kuusi illalla, suhtautumisemme olisi täysin eri. Ihmiset ovat kuitenkin aina mässäilleet ”jos tämä on viimeinen päiväsi, mitä tekisit?” – ajatuksella, joten miksi emme nyt toteuttaisi tuota ajatusleikkiä?

Kuinka mahtavaa olisi, jos kaikki ihmiset olisivat alkaneet valmistautua maailmanloppuun. Olisimme ottaneet lopputilit töistä, joissa uhkaamme palaa loppuun ja olisimme uskaltaneet vihdoin suudella sitä ihmistä, jonka huulia omamme ovat kaivanneet mahdollisesti vuosien ajan. Olisimme paljastaneet tunteemme rakkaudenkohteillemme, sanoneet rohkeasti ajatuksemme ääneen ja tehneet asioita, joita emme aiemmin ole uskaltaneet syystä tai toisesta tehdä. Sitten kun maailma ei loppuisikaan, olisimme voineet huokaista helpotuksesta, että saimme tehtyä ne asiat joita emme ennen uskaltaneet. Ja vaikka maailma loppuisikin, olisimme eläneet viimeiset hetkemme hulluutta hipovan rohkeuden täyttäminä.

Jätin tästä skenaariostani nyt negatiiviset vaikutukset pois, koska haluan uskoa, että jos maailmaloppu kolkuttelee ovella, kukaan ei alkaisi mielivaltaisesti tappamaan muita tai tekemään muita pahuuksia. Verrattavissa siihen, että jos tiedät kuolevasi viiden minuutin kuluttua, tuskin soittaisit puheluita vihaamillesi ihmisille ja kertoisit vihaavasti heitä, vaan soittaisit rakkaille ja kertoisit rakastavasi (varsinkin niille, joille et sitä ennen olisi kertonut).

Toistan vielä, etten usko maailman loppuvan huomenna. Toivon kuitenkin jotain tapahtuvan, jotain joka ravistelisi päältämme välinpitämättömyyden viitan. Ja jos maailmanloppu saapuu, olen surullinen sen pienen hetken kun ehdin sen käsittämään. En suinkaan siitä, että maailma loppuu, vaan sitä, etten ollut irtautunut tavallisesta elämästäni edes viimeisen kuukauden ajaksi.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.