Tiistai 21.11.2017
Nimipäivät: Hilma
Hämeenlinna
Melkein pilvistä
-1°C
Tuuli: 3 m/s PPI
 
Lissu

Lispetti Jormanainen

** Uranainen, aina vähän kuusessa. * Kun kiire on kova, ehtii silti syödä korvapuustin. * Oikeinkirjoitussäännöt ja pedanttisuus ovat yliarvostettuja asioita. Tärkeintä on elää ja voida hyvin, ja näinhän me teemme!

Think positive

Mitä pahaa olen tehnyt?

Jotenkin taas vähän stressaa. Alan epäillä, että vuorotteluvapaa onkin ihmiselle rangaistus. Aikatauluttomuus ja vetelehtiminen eivät ole parasta osaamisaluettani. Luterilainen kosto laiskuudesta elää syvässä.

Pitikö minun tulla Suomeen katsomaan sadetta ihan silmästä silmään?

Yösyönti chihuahua – Reinon kanssa ei helpota oloa. Viimeksi istuimme keittiön (sen remontissa olevan, ei vielä kovin paljon edenneen..onhan marraskuu hyvin aikaa) lattialla kello 3 ja söimme, mitä kaapista löytyi. Ei löytynyt mitään, koska jotenkin ehkä salaa itseltäni olin suunnitellut dieettiä. Onneksi kuitenkin pähkinäsuklaalevitettä oli purkillinen. Muttei muuta kuin kuminainen näkkileipä, jolle sitä sivellä. Kahdeksannen jälkeen eksoottinen makuelämys alkoi tuntua jo aivan kohtuulliselta.

Huomasin kauhukseni, että minähän vaikutan aivan Sakarilta. Eivätkö lapset ala muistuttaa vanhempiaan ajan myötä? Miksen muistuta ihanaa, kaunista, etevää ja asiallista äitiäni vaan lihavaa, pullapitkoa hotkivaa ja punaista maitoa yöllä ryystävää isääni? Minä olen perinyt häneltä nämä kaukaa naisellisen olemuksen kiertävät lypsäjän käteni, eikö se olisi riittänyt?

No niin, stop tykkänään. Aloitan ’rakastan itseäni’ – kuukaudet ja katson maailmaa vain positiivisen peilin kautta. Jos jotain valittamista on, korjaan sen.

Olin unohtanut soittaa Sakarille ja tartuin luuriin:

– No, eipä ole sinustakaan mitään kuulunut..vastasi yltiöpositiivinen aloitusrepliikki.

Ohitin moitteen ja lörpöttelin puintisäistä. Naapurin Heikki, maanviljelijä, on melkein saanut sadon korjattua talomme edestä. Wuhuu!

– Annoin lapikasta persiiseen sille emolle, Sakari jatkoi.

Pahoittelin sydämestäni, ihmissuhteet ovat vaikeita, mutta tuin isää. Lupasin ajaa Helsinkiin tuomaan hirvipaistin pakasteesta. Kai sen voi vielä syödä?? Voi, koska minä paistoin samaa viimesyksyistä hirveä lauantaina eikä kukaan sairastunut. Lisäksi olen saanut naapurikunnan työväenopistosta keskiviikkoisen kokkauskurssin pidettäväkseni. Aloitan tammikuussa. Wuhuu!

– No perkele, mähän kämähytän siihen sienikastikkeen kylkeen. Mulla on sun keräämiä sieniä pakasteessa..

Kuulin aivan hentoa kellojen pirinää kaukana alitajunnassani. Tiedustelin tussilla piirtämääni vuosilukua.

– 2008.

Kehotin isää heittämään ne pois, toisin mukanani myös suppilovahveroita kopallisen.

Noin, positiivinen ilmapiiri on yhtä helposti saavutettavissa kuin negatiivinen. Täytyy vain valita puolensa. Lupasin isälle kääntää Hesarini hänen osoitteeseensa lokakuun ajaksi, Almyrida kutsuu, katselen Kympin uutiset netistä. Se riittää informaatioksi.

Eikä tässä vielä kaikki. Sisko on menettänyt NettiOstosTv-neitsyytensä. Hän on tilannut rintaliivit, jotka estävät kainaloläskit! Kolme kappaletta, musta-valkoinen-beige-setti vain alle seitsemänkymppiä. Hän lupasi laittaa minulle pikapostissa yhdet. Wuhuu!

En tunne enää lainkaan huonoa omaatuntoa kuukauden kenkä- ja mekko-ostoksista. Olen vapaa!!

 

<3 Lispetti

Ja miten niin rumat kädet! Aloittaisinko nyrkkeilyn vai sumopainin? Lahjojaan täytyy käyttää hyödyksi.

Älä turhaan kelaa. Anna hevosen miettiä,

sillä on iso pää ja alla pieni kenkä;

Marc Jacobs, yksi aarteistani.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.