Torstai 22.06.2017
Nimipäivät: Paula, Pauliina, Liina
Hämeenlinna
Puolipilvistä
10°C
Tuuli: 3 m/s LPL
 
Lissu

Lispetti Jormanainen

** Uranainen, aina vähän kuusessa. * Kun kiire on kova, ehtii silti syödä korvapuustin. * Oikeinkirjoitussäännöt ja pedanttisuus ovat yliarvostettuja asioita. Tärkeintä on elää ja voida hyvin, ja näinhän me teemme!

Lahjusskandaali

04.02.2013 Lispetti Jormanainen 0

Lahjojen ostaminen on minulle helppoa. Joskus jopa niin helppoa, että tulee runsaudenpula. Tekisi mieleni ilahduttaa kaikkia kivoja ihmisiä päivittäin.

Mies sen sijaan on toivoton. Hän ei ole ajoissa, mikäli nyt saa lainkaan lahjoja hankittua. Ellei se liity autoihin.

Kajsa sai joulupaketissa avaimen punaiseen avoautoon, naamioituna Autot-sarjakuvalehden leluksi (no, se nyt oli minun idea).

Omasta kääreestäni paljastui autooni penkinlämmitin! Ihana!! Tosin sain sillä tyhjennettyä akun ja seuraavana päivänä PT Cruiseristani oli tietokone sekaisin ja sitten meni vaihdelaatikko. Olen nyt autoton ja sekös saa minusta ajoittain esiin feministin. Saan kyllä kyydin tarvittaessa, mutta olen sangen kyllästynyt tekemään monta päivää viikossa etätöitä. Kotona on tylsää yksin.

Ekana yhteisenä vuotenamme sain nimipäivälahjaksi Saksan armeijan vihreän paidan. Sanelma käyttää sitä nykyisin. Laitoin minä sen kerran mökille, koska suhteemme oli kovin tuore ja olin kohtelias. En vielä meikannut hänen ollessaan läsnä. En varsinkaan sitä sinistä ripsiväriä. Muutenhan Hän olisi luullut, etten ole luonnonkaunis. Siniset ripsethän ovat lähellä luonnontilaa.

Ensimmäisenä hääpäivänämme sain Mieheltä lahjaksi kirjan. Se on nimeltään Jälkiä Suomen luonnossa. Sitähän olemme ilkkuneet nyt jo monta vuosikymmentä. 1. hääpäivälahjan voi saada vain kerran eikä silloin naurattanut. Oikeastaan sain primitiiviraivarit, mutta se oli varmasti nuoruuden mustavalkoisuuden syytä. Eihän lahjoja saa haukkua tai lahjahevosen suuhun katsoa. Ja miksi ei? Kuka tarvitsee tiedon ahman jättämistä jäljistä?

Mikäli ei anna palautetta, on tuomittu ikänsä saamaan outoja asioita.

Eräänä jouluna halusin ottaa vastaan mielelläni kivan sormuksen. Mies vaihtoi sen kahdesti. Mitäs toi ensin ruman Björn Weckströmin mäntyisessä rasiassa ja sitten kultaisen. Ei mulle kulta sovi. Kolmatta en muista, mutta silloin Mies oli jo niin närkästynyt, että älysin lopettaa vekslaamisen siihen.

Kerran olen saanut kukkia. Mies oli sopimassa jotain urakkaa puutarhalla ja oli saanut mukaansa valtavan asetelman. Siitä on aikaa yli kaksikymmentä vuotta.

Muita täsmäiskuja:

* aamutohvelit rumalla karvasomisteella

* sukset (SUKSET!!!)

* pilkkihaalarit (!) (näytänkö naiselta, joka ulkoilee?)

* alkoholipullo (näytänkö naiselta, joka juo viinaa. Tai laittaa suuhunsa mitään pahanmakuista?)

* talikko (no, silloin minulla oli hoitohevonen, mutta talikko EI ole lahja)

* suklaata (miksi saan sitä aina dieetillä???)

Nykyisin Mies konsultoi joko tyttäriämme tai antaa ns. lahjakortteja. Pidän niistä kovasti. Esimerkiksi kenkälahjakortit helpottavat arkeani suunnattomasti. Kun tuon uuden parin kotiin, kiitän ihanasta lahjasta vuolaasti. En välttämättä kerro laittaneeni puolet lisää hintaan. Lahjakortti helpottaa ostopäätöstä.

<3 Lispetti

PS. Rakastan saada lahjoja! Kaikenlaisia lahjoja!! Varsinkin niitä huteja!!!

PS2. Parasta Miehen lahjoissa ovat ehdottomasti kortit. Tässä näyte geeniperimästä. Vasemmalla Sanelman <3 pakettikortti ja oikealla Miehen. (Markku Tarsi tarkoittaa Mr Darcya (= Colin Firth), siis tosielämän Darcya suom.huom.). Huomioi myös kummankin taideteoksen viimeistellyt reunat ja huolella valittu paperi!!

 

joulu12

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.