Lauantai 21.10.2017
Nimipäivät: Ursula
Hämeenlinna
Pilvistä
2°C
Tuuli: 0 m/s PL
 
Lissu

Lispetti Jormanainen

** Uranainen, aina vähän kuusessa. * Kun kiire on kova, ehtii silti syödä korvapuustin. * Oikeinkirjoitussäännöt ja pedanttisuus ovat yliarvostettuja asioita. Tärkeintä on elää ja voida hyvin, ja näinhän me teemme!

Kultturitörmäyskurssi

Matkavakuutus kunnossa, lehtitilaus paussilla ja räystäistä harjattu syksyn lehdet.

Lähdin aamuhämärissä 6.50 bussilla kotoa, mutta sitäkin aikaisemmin Kajsan mopoauto-Maurilla kohti pysäkkiä. Oletko ollut sellaisen pelin kyydissä alaikäisen lapsesi puikoissa? Jos nyt niskaan vähän otti iskunvaimenneton kyyti, se kuuluu ekstremen genreen. Eihän sitä voinut melkein myöhässä kovinkaan paljon katsella mihin ohjaa. Suoraa, keskeltä, se on trendi.

– Oho, sanoi Kajsa muutaman kerran (ainakin 5).

En tietenkään raskinut soimata häntä. Hän jäi Suomeen viikoksi ja minulla oli ikävä ennen kuin erosimmekaan.

Menetin Hämeenlinnan julkisten liikennevälineiden neitsyyden. Vastahan täällä on oltu 15 vuotta. Meinasin jäädä pysäkillä bussin renkaan alle ja poistuessani kompastua mattoon.

Seitsemän jälkeen Hämeenlinnan linja-autoasemalla ei ollut ainoatakaan kahvilaa auki. Häme uinui, joten lähdin Stadiin kahville. Stokkalle oikeastaan. Siellä on mahtavaa asioida aamupäivisin. Paikalla olin minä ja kourallinen venäläisiä, tyylikkäitä naisia ja heidän tuskastuneen näköisiä, ei niin tyylikkäitä, miehiään.

Hypistelin Samujin tunikantapaista vaatetta ja Katri/n ihastuttavaa puseroa, vaan kävelin päättäväisesti ohi. Olin menossa Almyridaa kohti käsi – ja läppärilaukun kanssa. Ja täällä sitä nyt ollaan!

Mies ihmetteli, missä hänen tsimmarit on. Olin varma, että pesin kaiken ennen lähtöä. Ja yllätysyllätys, uimahousut tulivat rantakadulla vastaan naapurin jalassa.

Hänen perheensä asuu seinän takana ja heidän kotonaolonsa tunnistaa huudosta. Huolella vaalimani munakoisot ja paprikat katosivat nälkäisempiin suihin pihaltani jo aikaisemmin, samoin Siskon iPod altaalta (ei voi todistaa).

En osaa albaniaa kovin hyvin, mutta naapurinisäntä haukkui juuri norjalaisnaapurin lyttyyn. Erik oli heittänyt roskikseen kaksi metallista tynnyriä, näin ymmärsin. Ne, jotka lojuivat parvekkeen alla.

– Tät stupid taliban Erik, huusi naapuri.

– Tät kost mi mani, hau kan ai nau duu mai elektrik, Erik is terrorist! Pei mi!

Kädet viuhtoivat ilmaa ja välillä nyrkki läjähti kämmeneen ja heppu raastoi tukkaansa.

Tynnyreiden arvo oli parikymppiä, jokin kierrätysmaksu (hah! Kreikassa), ehkä sitä kuuluisaa kuparia? Altaalle tuli asiaa selvittämään myös Dave, toinen naapuri, eläkkeellä oleva mies Lontoosta.

Selvisi että Erik oli heittänyt omatoimisesti roskikseen tynnyrit, koska joku oli sytyttänyt niiden alle tulen. Erik, tuo säntillinen insinööri, oli sammuttanut palon ja heittänyt jotain tuntematonta nestettä sisältäneet tynnyrit roskikseen.

Raivonpurkaus oli yhteydessä maksamattomaan sähkölaskuun ja katkaistuihin yhteyksiin. Kuulemma heti maanantaina vuokranantaja saisi maksun..epäselväksi jäi, oliko vuokra vai sähköt pystyssä.

Illalla naapuri tarjosi parvekkeenkaiteen yli rakia.

– Rial albanian raki, veri kuud.

Ei muuta kuin ykkösellä alas ja kehumaan makua. Diplomaattinen asioiden kaunistelu on paikallaan, enkä muistanut sanaa kynsilakanpoistoaine kansainvälisellä kielellä.  Asetone-flavor.

<3 Lispetti

Äidin ja tyttären mopoautomatka alkaa.

Pinnin ’timanteilla’ koristelema Mauri.

Kajsa huolehtii vielä valot pois. Kuvassa myös Kajsan IVANAhelsinki-laukku,  Ellen tilaajalahja.

 

 

1 kommentti

  1. Lispetti:

    Ja jotta ei jäisi epäselväksi, aamulla selvisi, että tynnyrit oli todellakin sytytetty kylässä olevien kaksosserkkujen toimesta.
    Arjen draamaa Almyridassa. Miten niin täällä juorutaan, kun ei tapahdu mitään..

     

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.