Perjantai 22.09.2017
Nimipäivät: Mauri
Hämeenlinna
Melkein pilvistä
9°C
Tuuli: 4 m/s I
 
lispetti

Kuuma kesäjatkis Lispetin kesästä mausteinaan överit, ihmissuhteet, asusteet ja ehkä hieman pakkomielteetkin. Alkuperäisen romaanikäsikirjoituksen pohjalta, Suomen Kulttuurirahaston ja Hämeen taidetoimikunnan kirjallisuuden läänintaiteilijan sekä laajan perheen avustuksella, syntynyt kertomus naisen arjesta.

Twitter

Luku 2/4

sami saari tavastialla

Fb 6.17:
LOMALLA perehdyn hiilihydraatittomaan ruokavalioon.

Mies on keittänyt aamukahvit. Hän on jo ehtinyt lähteä töihin. Minua väsyttää aivan mahdottomasti. Painan torkkua vain kerran.

Fb 6.19:
Viimeinen työpäivä ja illalla läksiäisjuhlimaan.

Itketti lähteä töihin. Olin aivan uuden edessä.

Edellisen kerran olin töistä pois Sanelman syntyessä ja jatkoin sitä Kajsan kanssa tauotta. Silloin olin kotona lähes neljä vuotta. Äitiysloma osoittautui työntäyteiseksi mutta antoisaksi. Leikin rauhassa lasten kanssa. Kun Ilkka aloitti ekan luokan, olin kotona häntä vastassa. Silloin tuli karjalanpiirakkapakasteet kauppoihin. Sisko jäi samoihin aikoihin äitiyslomalle, tosin hän ehti palata hetkeksi töihin poikien välissä. Ajatella, lapsiamme nimiteltiin yhteiskunnallisella tasolla lamalapsiksi!

Meillä oli Siskon kanssa puhelinlangat kuumina päiväunien aikana. Kun sitten palasimme töihin, purettiin vertaistukena ikäväämme. Siihen aikaan työntekijöistä ei vielä puristettu kaikkia mehuja irti ja oli mahdollista puhua yksityispuheluita työpaikalla. Päiväkodissa aikaansa viettävillä murusillamme ei ollut mitään hätää, hätä oli meillä.

Varustauduin jo aamulla vedenpitävällä ripsivärillä. Punoittaviin silmiin varasin tippoja laukkuun. Ei ollut paljon tehtävää työpaikalla. Paperit siivosin jo edellispäivänä pois pöydiltä.

Iltapäivän kahvitauolla Tapio järjesti koko osastolle kakun ja kuohuvaa. Painelin silmäkulmia jakun hihaan. En voinut katsoa Fannin suuntaan. Kuinka tämmöinen itkuvirsien ihmelapsi ei koskaan muista pitää nenäliinaa mukanaan? Minulle tulisi ikävä lounaspausseja, strategiapalavereja ja ryhmän hillitöntä herjanheittoa. Ryystin Pommacin raakana. Tarkkailen samalla, kuinka moni pitää hölmösti skumppalasia jalasta kiinni. Melko moni seurasi trendiohjelmia. Minusta sellainen hienostelu näyttää omituiselta, lasini keikkui uhkaavasti. Yritin turhaan pidätellä vuolasta kyynelvirtaa negatiivisilla ajatuksillani. Fanni ojensi nenäliinaa.

– Jatkamme juhlia illalla kaupungilla, rockkuppilassa, Tapio valaisi, mutta vain hiukan.

Meille olisi siellä pöytä varattuna ja Tapsa oli hälyttänyt Miehenkin mukaan. Voi kuinka ajattelevaista!

– Nyt, Lissu, sä relaat vapaallasi ja palaat esittelemään muutamat uudet kengät meille syksyllä. Miehesi on luvannut hakea sinut, juuri nyt. Me muut tulemme illalla perässä. Te menette ensin syömään ja tapaamme illalla kuppilassa.
– Mikä ravintola? kysyin.

Kaikki hymyilivät minulle salamyhkäisesti. Minä nikottelin ja nieleskelin palaa kurkusta. Olin hyvilläni, että tämä jatkuisi vielä. Inhoan jäähyväisiä.

Päivän Helsingissä hengailun jälkeen saavuimme Miehen kanssa sovittuun ravintolaan enkä ollut uskoa silmiäni, kun ajoimme Urho Kekkosen kadulle. Tavastia! En ollut käynyt Tavalla vuosiin, ehkä ennen Ilkan syntymää. Pyysin Miestä ystävällisesti lukemaan eteisessä olevan esiintyjälistan ääneen. Olin laittanut piilolinssit, enkä jaksanut kaivaa lukulaseja esiin. Tai halunnut.

– Mitä tuossa lukee, tämän päivän kohdalla?
– Sami Saari. Kymmeneltä alkaa keikka, hän varmisti tiedon.
– Ei voi olla totta! Levynjulkkarikeikka!!

Laitoin tyttärelle, lukioikäiselle Sanelmalle, tekstiviestiä: IIIK! Sami Saari esiintyy täällä kohta!!

Ai kuka?
luki paluuviestissä. SAMI (fucking, sitä en kirjoittanut, ajattelin vain) SAARI! Eikä Sanelma tiennyt sittenkään kenestä oli kyse. Eikö lukiossa opeteta yleissivistystä? Kehotin katsomaan googlesta, muttei kuulemma ehtinyt, koska poikaystävä tulisi yökylään.

Kysyin Tapiolta, tiesikö hän, että olin nuorena pitänyt kovasti Saaresta. Hän ei ollut tiennyt, mutta epäillyt vahvasti. Kysyäkseen asiaa, Tapio soitti Miehellekin, joka taas ei osannut sanoa. Olisikohan kannattanut soittaa suoraan Siskolle tai Viville, tosin Tapio ei ole koskaan tavannut heitä. Miksi ei? Ei ole vain sattunut koskaan sellaisia juhlia..

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi artistit haluavat interaktiivisen yleisön. Pyytävät taputtamaan tahdissa, huutamaan jee, saati laulamaan mukana. Kerta kaikkiaan sellainen ahdistaa. En minä osaa laulaa. Eikä minulla ole aikomusta tehdä itsestäni naurettavaa, suu tötteröllä tanssivaa fania, keho irvokkaasti huojuen. Asiallisesti voi diggailla yhtä paljon tyynenkin kuoren alla. Kun olin viimeksi autokuskina Sanelmalle ja tämän ystävättärelle Sauna Open Airissa, siellä sitä tapahtui monen bändin kanssa. Vieläkin kamalamman näköisiä olivat ne känniset aikuiset, jotka pukeutuivat rock-henkisesti unohtaen oman ikänsä. Napa vilkkuen, katse harittaen ja hitain liikkein he lauloivat väärää kappaletta. ’Soittakaa Paranoidi’ ei ole toimivin läppä julkisesti. Varjelkoon luoja minua sellaiselta käytökseltä.

Baaritiskiltä tilasin nimikkodrinkkini. Kolmasosa vettä pohjalle ja loput Pepsi Maxia. Mikä mahtava asiakaspalvelu. Baarimikko ei ollut koskaan kuullut Lissu-drinksusta ja neuvoin vielä, että vesi tulee siksi ensin, koska muuten juoma kuohuu liikaa. Juttelimme hetken katkeroista, koska Fanni tilasi Camparin. Ehdimme juuri takaisin pöytään, kun musiikki alkoi.

Sami Saari oli loistava. Ja muistin hänet jo nuorena Tavastialta, notkuiltiin samalla tiskillä. Pääsin aikahypyllä vuosia taaksepäin. Ulkona oli keväinen ilta, meillä hyvä fiilis ja pöydät lähellä backstagen ovea. Ei voi olla totta. Se oli Niko Ahvonen, joka aikaisemmin soitteli tuossa levyjä, tajusin äkkiä. Vain Tavastian ovimies Pokla oli pois keskuudestamme. R.I.P.

Keikka alkoi käänteisellä strippauksella. Kaksi kuvankaunista naista pitelivät lakanaa, sen takaa paljastui Sami Saari ilkosillaan selkä yleisöön. Mitkä pakarat, ehdin ajatella ja sitten oli pakko kääntää pää häveliäästi pois. Vilkaisen Fannia ja ilmeestä näin, että hän näki jotain muutakin kuin pakarat.. Puhaltimet jylisivät ja Souljuna raikui. Sulauduin sävelten taivaaseen.

Seuraavassa hetkessä löysin itseni eturivissä, Tapion ja Fannin vierestä, joraamasta. Lauloin mukana, ylös ojennetut kädet viuhtoivat tahdissa. Markku Arokanto tanssi vieressä. Välillä oli pakko potkaista kengät pois ja jatkaa tauotta. Fannin kanssa vedimme tutut biisit duettona. Kuulikohan kukaan? Toivottavasti ei, vilkaisin sivuilleni ja hiljensin ääntäni. Lavalla piipahtivat niin Elastinen, Ahvonen kuin ihastuttava Anna Puukin. Keikka meni siivillä ja adrenaliinipiikkini hipoi pilviä.

Sairaan hyvä biisi sellainen kuin Vatkaa!

Setin loppupuolella Sami lauloi Ainutkertainen ja silmät kosteina räpyttelin koko biisin ajan. Taisin olla liikuttuneessa tilassa muutenkin. Tarrasin Miehen kädestä salaa kiinni. Hän oli hivuttautunut lähelleni tuoppinsa kanssa ja hämmästeli taas mun kyyneleitä. Jotenkin siltä menee yli käsityskyvyn, kun mä liikutun. Siksi se ehkä tarttui lähtiessä vyötäröltä kiinni ja saatteli kadun yli turvallisesti.

Olimme molemmat innoissamme näkemästämme ja odotimme yhteistä kesäistä aikaa. Nyt hänellekin tulisi aikaa hellittää oravanpyörästään ja voisi panostaa olennaisimpaan, siis minuun..

Juttelimme koko kotimatka kaikkea kivaa kuunnellen uunituoretta Soul Klassikot -levyä. Vaikka Mies ei ole omimmillaan kyydissäni, olin onneni kukkuloilla. Eikä töihin lähtöä koko kesänä!

Kotiin rantauduimme vasta kahdelta, mutta siitä huolimatta avasin vielä koneen ja tilasin kaikki saatavilla olevat Samin levyt netistä ja loput vanhat varasin kirjaston Web-Origo-palvelusta.

Päässä soiva laululyriikka: Mul on monta ystävää, mut se ei riitää..
Ilman rakkautta oon tyhjä huone,
jossa ei asuta..

Lista asioista, joita voin harrastaa vapaallani:

* Puutarhan kunnostus, vaatii hiukan paneutumista. Tilattu alan lehtiä neljä kuukautta sitten. Nyt on aikaa lukea ne.

* Stressitön laihduttaminen, kokeilen ainakin VLCD/ENED-dieettiä (very low calorie diet eli erittäin niukkaenerginen dieetti). Perustuu mm. pieniin ruokamääriin kerralla, yksinkertaisesti pieni määrä ruokaa vatsassa ei turvota tai venytä turhaa vatsalaukkua. Muistaakseni Oprah pitää tästä kuurista. Hän ei viimeksi näyttänyt lainkaan hoikalta..mietin vielä.

* keskityn asioihin, joihin ei työssä ole aikaa

* paneudun kotiaskareisiin

* olen pirteä, kun Mies tulee töistä > saattaa johtaa haluttuun lopputulokseen dieetin kanssa

* kerään paljon mustikoita pakastimeen! Ja vadelmat pensaista!!

* ajattelen isä-tytär-suhteen kirkkaaksi

* kuuntelen radio-ohjelmia sivistyäkseni kulttuurillisesti ja yleistiedollisesti

* orientoidun 70-vuotissynttäreille ja pidän kaiketi puheen..

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.