Lauantai 25.11.2017
Nimipäivät: Katri, Kaija, Katja, Kaisa, Kati
Hämeenlinna
Pilvistä
4°C
Tuuli: 1 m/s E
 
lispetti

Kuuma kesäjatkis Lispetin kesästä mausteinaan överit, ihmissuhteet, asusteet ja ehkä hieman pakkomielteetkin. Alkuperäisen romaanikäsikirjoituksen pohjalta, Suomen Kulttuurirahaston ja Hämeen taidetoimikunnan kirjallisuuden läänintaiteilijan sekä laajan perheen avustuksella, syntynyt kertomus naisen arjesta.

Twitter

Luku 2/2

200320111110

Fb 8.22:
Kokoukseen..väärät kengät

Katselin rauhassa työpaikan ikkunasta ulos. Munkkiniemen puisto näytti heräävän talviunestaan. Joku oli ehtinyt siivota talven piilottamat roskat ja haravoida nurmen tasaiseksi. Ihailin ahkeria ihmisiä. Maailma pysyi pystyssä ja kaikkien oli hyvä hengittää.

Yksi ihailemiini kuuluu assistenttini Fanni. Ilman häntä koko firma menisi nurin. Ulkoisesti Fanni edusti kaikkea sitä mitä minä en. Hänellä oli gasellin pitkät ja kapeat raajat, joita hän hallitsi tanssijan varmuudella. En ole koskaan nähnyt häntä näiden vuosien aikana meikit rupsahtaneena saati huonossa kampauksessa. Ruskea, lyhyt tukka näytti aamuisin kuin kampaajan käsittelemältä.Ihailtavaa kurinalaisuutta ja estetiikkaa!

Jotain yhteistä meillä oli; emme käyttäneet kertaakaan kuukauden aikaan samoja asukokonaisuuksia. Kerran yritimme rajata työgarderobin klassiseen 24 kappaleen jakoon, asusteet mukaan lukien. Kyllästyimme viikossa.

Fanni piti kaiken järjestyksessä ja selvitti mutkikkaita taustoja. Hän laati kalenterini varmasti ja ammattitaidolla. Hän raivasi sinne tilaa lounaaseen ja kahvipaussiin, tilasi lippuja ja järjesti lentoja ympäri maailmaa ja laski, että ehdin nukkua jet lagin pois ennen tapaamisia. Fanni briiffasi tiivistelmät ja sanastot valmiiksi tiedostoiksi, laittoi post it- tarroihin keventäviä huomautuksia hymiöineen. Ja jos minua jännitti jokin mahdottomalta tuntuva tapaaminen, Fanni sanoi:

– Vaatteiden alla me kaikki olemme alasti eikä silloin huomaa muuta kuin kemian, hyvän tai huonon. Siitä lähdet!
– Jep, mutta mitä jos vastapeluri ajattelee, että mä olen vaatteiden alla alasti?
– Lispetti Jii, jos se ei ajattele, se on kuollut tai henkinen muumio.

Muistan kun haimme minulle assaria. En tiennyt mitä oikein tarvitsin, koska työnimikkeeni oli aivan uusi ja toimenkuva piti rakentaa alusta asti kitkattomaksi ja rullaavaksi. Tulosta tehtiin, mutta jotain uupui. Sihteeri ei ollut hyvä nimike apulaiselleni, perustyö toki samanlaista. Enkä minäkään pidä sanasta sihteeri, sillä se luo ikävän statusvaikutuksen suhteessa työkaveriin. Mehän olemme samalla viivalla koko työporukka.

Hakemuksia tuli paljon, korkeita koulutuksia ja isojen firmojen sihteereitä, hyvin kirjoitetut CV:t. Haastattelimme parisenkymmentä ihmistä. Jotenkin kukaan ei sytyttänyt ja olimme jo hiukan pulassa. Eikö todella koko Suomesta löydy rohkeaa, pelisilmäistä tyyppiä?

Tapio oli jo löysännyt harmaa-sini-viininpuna-vaakaraitaisen skragansa ja nojasi tuolissa taaksepäin. Tapion solmiot ovat aina huoliteltuja. Kuvion tai raidoituksen mukaisen solmun hän solmi juuri oikeaan kohtaan, jotta kokonaisuus oli balanssissa. Siksi katsoin aina paheksuen uutisissa maailman johtajia, joilla useilla kravatit lepäsivät lintassa tai solmu muhkurasena.. Aivan kuin niitä olisi pidetty vanhassa solmussa ripustimessa sen ajan kun eivät olleet käytössä. Kyllä miehen on osattava solmionsa sitoa, ainakin kolmella eri tyylillä. Faulse + suuri äänimerkki.

Tapio oli lähin työkaverini, monessakin mielessä. Jos ei otettu lukuun skragaa, niin muutkin hommat olivat aina hanskassa. Lisäksi Tapsalle ei vakuutus- ja finanssiala ollut lyönyt läpi persoonan. Hänellä oli mukava siviilipuolensa, jolla hän sopivasti valotti ja kevensi raskaita päiviä. Hän näyttelee pienessä kesäteatterissa ja koomikonvikaa on riittävästi. Tapiolla kädenpuristus on vahva ja hän auttaa minua aukaisemaan tiukkoja purkkeja ja vaihtaa tulostimen patruunat, koska laitan ne usein väärinpäin masiinaan. Lisäksi Tapsa on äärimmäisen älykäs ja yleissivistynyt. Leikkimielisissä visailukisoissa haluan Tapion tiimiin. Inhoan muuten sellaisia julkisia tenttitilaisuuksia. Äitini mies kysyy tuon tuosta kymmenen pisteen kysymyksiä kesken ruokailun. Ja niihin oikea vastaus on tyyliin ’ tilli on hyvää, kalan kanssa’.

Ennen Fannin löytymistä epätoivoissamme pureskelimme kokouspullaa ja ihmettelimme, oliko meidän todella vain valittava näistä hakijoista joku. Kukaan ei noussut persoonana yli muiden. Tapio heilutteli vimmatusti kynää sormissaan, minä naputin jalalla pöydän tukipuuta, kun hän muisti.

– Mun koulukaverin pikkusysteri! Fanni. Mä soitan sille frendille tuonne Asiakasneuvontapalveluun.

– A-haa..vastasin, mutta Tapiolla oli jo koulukaveri langan päässä.

Seuraavana päivänä Fanni käveli haastikseen ja mä tiesin heti. Tässä hän oli, yllään vihreäkuviollinen tunika, täydellisesti istuvat mustat caprit (silti jalkoja riitti vaikka aulaan asti). Rokit, käärmekuvioidut sandaalit ja saman henkinen riipus kruunasivat kokonaisuuden. Sitten ryhdyimme hommiin. Niin yksinkertaista. Sattumus ja varjelus toivat yllättävissä tilanteissa vastauksia. Ei kannata tyytyä mihinkään, mikä ei kolahda heti.

Opettelimme uuden yksikön yhdessä tiiminä ja sitten sulauduimme myyntistrategisen osaston terävimpään kärkeen. Työpoissaolot ovat olleet minimissä, tulokset hyviä ja nyt minua hävetti pitää tämä pitkä ’loma’. Vaikka tiedän, että konseptimme toimii hyvin kesän ajan pienemmälläkin miehityksellä. Hätäpäissäni lupasin olla aina käytettävissä ja hoitaa hommia etänä, mikäli tulisi erityistilanteita markkinoilla. Euroopan myyntistrategia oli hanskassa ja puri nousujohteisesti.

Avainpaikalla oleville olin tehnyt ennakkoon puolen vuoden tavoitteet ja muistiot valmiiksi. He tietävät, että olen vain puhelinsoiton päässä, useimmiten myös puolen tunnin varoituksella autossa kohti Helsingin pääkonttoria tai Helsinki-Vantaan kenttää. Luotan tiimiini ja olen vakuuttunut heidän hoitavan hommat maaliin myös vapaani aikana.

– Lispetti Jii, Fanni hoputti.
– Kokous alkaa, nuo ruskeat kengät olisi tähän saumaan parempi valinta, hän jatkoi.

Katsoin alas ja huomasin unohtaneeni ajokengät jalkaa. Mukavat mutta susirumat, vihertävät loaferit.

Läksin käsilaukkuni kanssa toiletin kautta viimeiseen suureen neuvotteluun ja tasan kello 15.30 näkisin Vivin kaupungilla. Olin noudattanut hänen ruokaohjeitaan orjallisesti koko aamun.

jatkuu huomenna..

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.