Sunnuntai 23.07.2017
Nimipäivät: Olga, Oili
Hämeenlinna
Melkein selkeää
17°C
Tuuli: 1 m/s PPL
 
lispetti

Kuuma kesäjatkis Lispetin kesästä mausteinaan överit, ihmissuhteet, asusteet ja ehkä hieman pakkomielteetkin. Alkuperäisen romaanikäsikirjoituksen pohjalta, Suomen Kulttuurirahaston ja Hämeen taidetoimikunnan kirjallisuuden läänintaiteilijan sekä laajan perheen avustuksella, syntynyt kertomus naisen arjesta.

Twitter

Luku 1. jakso 3

06.05.2014 Lispetti: All time överit 0

Fb 23.02
Olisiko vai eikö? Uutispommia sulatellessa join vahingossa litran Pepsi Maxia laimennettuna eli melkein puolitoista litraa. 60-65-70v, iiik!

Järjestin isän kuusikymppiset meillä ja kutsuin kaikki riitaisat sukulaiset saman pöydän ääreen. Oli todella kivaa. Yksi serkkukin tuli ja se riesa on sittemmin muuttanut tuohon naapuriin. Teijatuulikki, oikea kestonegatiivi. Aina naama väärinpäin vai takapuoliko lie muuttanut paikkaa kasvojen kanssa.
Tämä isän viimeisin radiohiljaisuus alkoi aivan nurkan takaa viisi vuotta sitten. Perheemme oli kesälomamatkalla ja Sisko kotona rapsuttamassa puutarhakäytäviä puhtaaksi sammalista. Saatiin kumpikin tekstiviesti aiheesta.
Mun kuului: KOSKA ETTEN NÄKÖJÄÄN HALUA MUISTAA SYNTYMÄPÄIVÄÄNIÄ, IRTI SANON SUKULAIS SUHTEEMME TÄHÄN. ISÄ.
Sisko sai samasisältöisen paitsi muutama kirjoitusvirhe enemmän ja lisäys: OMAT TYÖKALUNI HAEN POIS KULEKSIMASTA. JÄTÄ PORTAILLE, JASKA HAKFF. ÄLKÄÄKÄ SOITELKO PERÄÄN PÄRJÄÅN HYVIN ILMAN TEITTÄ. T ISÄ.

Isä ei osannut muuttaa puhelimesta isoja kirjaimia normaalitekstiksi. Jaska oli hakenut työkalut Siskolta ja Sakari odotti autossa mäen alla. Jaska pahoitteli tapahtunutta omasta puolestaan ja lähetti minulle lämpimiä terveisiä.
Sisko tietysti sai minut kiinni lomamatkalta ja märehdittiin asiaa tovi. Kumpikaan ei muistanut isän syntymäpäivää. Soitin äidille ja hän muisti exänsä syntyneen 8.elokuuta. Laskettiin äkkiä taaksepäin ja hiffattiin, että se todella täytti tasaluvun, 65.

– Koska se viimeksi on soittanut sulle? kysyin Siskolta.

Hän muisteli sen olleen kesäkuun puolella, lähes viisi vuotta sitten. Minä muistin, että isä-Sakari kävi meillä heinäkuussa toimittamassa jotain hormiliitosasia ja monologi asennuksesta kesti kauan. Ai juu, seuraavana päivänä se soitti uudestaan, ja pyysi rahaa tilille, koska oli antanut asiantuntija-apuaan. Laitoin satasen.

– Tekstaribänät. Enpä ole kuullut kenenkään tekevän tyttärilleen moista, Sisko nauroi.

Soitin vielä illalla Siskolle medium-puhelun. Sen aikana ei mennä ulos kahville. Muistelimme isän venäläistä naista. Olikohan isällä joku uusi?
Isä toi kuutisen vuotta sitten uuden rouvakokelaan Venäjältä. Hänet esiteltiin meille uutena äitinä.

– Meillä on jo äiti, Siskolla kilahti.

Minua hirvitti. En olisi uskaltanut muotoilla tunteitani isälle noin jyrkästi. Diplomatia on valttia. Täytyy osata vaieta viisaasti. Minun kohdalla se taitaa saavuttaa nynnyilyn korkeimman tason.
Uusi avovaimo toi mukanaan tietysti paljon outoja tapoja. Isä ei osaa puhua kieliä, mutta hyvin hän tuli kaikkien kanssa aina juttuun. Puhui uuden suvun pyörryksiin ja sai ihmiset menemään kauheille kiemuroille. Sakari perusteli äkkiä mustan värin ruudulliseksi, jos tilanne hänen mielestään sen vaati. Vaikka vastuu on puheen vastaanottajalla, kuulijakunta uskoi yleensä kaiken.
Natašha osasi aluksi muutaman sanan suomea. Isä oli jo hyvissä ajoin tilannut kihlasormukset tv-shopista. Neljä sormusta, jokainen erivärisellä säihkyvällä kivellä, uskomattomaan tarjoushintaan. Mukaan tuli vielä kiillotusliina, kaikkein nopeimmalle tilaajalle kaksi. Jokaiselle sormukselle lisäksi, nopean tilaajan etuna, oma satiini rasia.
Siihen minä lopulta jouduin puuttumaan, kun Natašha alkoi saada vieraita kotimaastaan. Eihän isä heitä halunnut majoittaa, eikä sen kämpässä neliöitäkään liikaa ollut. Parhaimmillaan meillä asui kolme Natašhan veljeä vierashuoneessa ja kaksi työhuoneessa. Enemmänkin niitä olisi tullut.

– Jumalauta nyt riittää, karjaisin ja tilanne pysähtyi.

Mulla oli varmaan PMS tai jotain. En halunnut haistella enää hetkeäkään eksoottisten mausteiden ja lisenssitupakan sekamelskaa meidän keittiössä. Uunin seinillä paistui perinneleipiä. Hankasin viikon uunia vieraiden jäljiltä. Kunnon kulttuurishokki. Valkosipuli-hapankaali-padan aromi viipyi epiteeleissä kuukausia.
Isä purki kihlauksensa ja laihtui monta kiloa. Eroon vaikutin hieman kulisseista.
Natašha oli niin nuori ja hänet oli saatava takaisin kotiin omiensa luo. Ennen sitä sain hänet puhuttua kansainvälisen kaupan kurssille ja siinä on valttia venäjä-suomi-venäjä-kielitaito. Olemme hyvissä väleissä nykyisin. Mutta siitä joskus myöhemmin..
Sen jälkeen en ole pystynyt kuuntelemaan Tšaikovskia, Vysotskia tai Stravinskia ilman ihmeellisiä mielleyhtymiä.

Olen päivästä ymmälläni. Lupasinko todella mennä seiskakymppisille perheen kanssa? Tarjouduinko tekemään mansikkakakun?
Sängyssä pyörimistä riitti. Luin rauhoittuakseni Anna-lehteä. Joskus vain liika on liikaa.

Unettomuuden syyt:
Ajatuskaaos piti hereillä puoli kolmeen
Mies vain puoli kahteentoista (ei haitannut)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.