Perjantai 22.09.2017
Nimipäivät: Mauri
Hämeenlinna
Melkein pilvistä
9°C
Tuuli: 4 m/s I
 

Kulttuurikyttä katsastelee Hämeenlinnan kulttuuritarjontaa puhtaasti rusinat pullasta -periaatteella. Sattumalla, suhteilla ja omilla mieltymyksillä on oma vahva sijansa aihevalinnoissa. Kirjoittaja on toimittaja, jonka mielestä (Heikki Salon sanoin) lapsen tulis elääkseen päästä kerran sirkukseen.

Täydellistä!

Kyltti

Figaron häät – Le Nozze di Figaro on täydellinen ooppera. Sen kertoo jo alkusoitto, joka ei päästä soittajiaan helpolla. Ensimmäisistä tahdeista lähtien on todettava se asia, mikä Mozartin kohdalla aina tulee mieleen ja jonka Sinikka-siskoni aikoinaan tiivisti: oli se Mozart nero. Juoni on mutkikas ja käänteissään nopea, kuumalla liekillä roihuavat tunteet välittyvät kiihkeinä, juonittelut kiehuvat kiemuraisina mutta onneksi anteeksianto on lopussa yhtä vilpitön kuin kreivin vilpillisyys kaiken alussa.

Sali

Tampere-talo antaa loistavat puitteet oopperalle. Suuri näyttämö on riittävän intiimi, mutta riittävän suuri monen asian tapahtua yhtä aikaa. Yläparvelta näkee loistavasti kokonaisuuden ja laulun kuulee. Tampereen Filharmoniaa ja Tampereen Oopperan kuoroa johti Roy Goodman, jolle Tampereen Figaro oli neljäs produktio. Goodman myös soitti resitatiivit digitaalisella Roland C-30 -pianolla.

Ohjelma

Tampere-talon pressikuvat eivät suostu latautumaan, joten on tyydyttävä käsiohjelmasta napsittuihin otoksiin. Alkusoiton aikana nähty sanaton kuvaelma esitteli henkilöt ja sen, kuka rakastaa ketäkin ja kuka ketäkin tavoittelee. Valaistut kirjainlaatikot toivat oman hauskan lisänsä oopperaan näytösten vaihtuessa. Figaron häät on nelinäytöksinen ooppera ja aikanaan ooppera buffan formaatin uudistaja. Tavan mukaista oli, että ooppera buffassa oli kuudesta seitsemään henkilöä, kun Figaron häissä heitä on 11, alkuperäisessä Pierre-Augustin Caron de Beaumarchaisin (1732-1799) näytelmässä peräti 16. Esityksen pituus venytteli myös ooppera buffan rajoja. Tapahtumia on niin paljon, että oopperasta tuli väistämättä tavanomaista pidempi. On siinä 1700-luvun lopun oopperayleisöllä ollut ihmettelemistä! Juoni jaksaa kiinnostaa, liikuttaa ja naurattaa vielä 200 vuoden jälkeenkin. Figarossa ottavat mittaa toisistaan äly ja varakkuuden tuoma valta, joiden suhde muuttuu entistäkin kiinnostavammaksi, kun tietää että sekä näytelmä että ooppera valmistuivat juuri ennen Ranskan vallankumousta (1789).

Figaro

Figarona laulaa loistava Mika Kares. Hänen baritoninsa hehkuu ja virtaa yhtenä kimaltavana nauhana läpi oopperan.

Cherubino

Merja Mäkelän Cherubinon aloittaessa aariansa Non so più cosa son, cosa faccio (En enää tiedä kuka olen ja mitä teen) ei katsomon puolellakaan enää tiedetä kuka olla ja mitä tehdä. Noin kymmenen vuoden aikana omissa lauluharjoituksissa tutuksi tullut musiikki tulee iholle ja saa aikaan kylmiä väreitä, kyyneleet silmiin.

Kuohuvat

Figaro-leivos ja kuohuviini väliajalla ovat paikallaan – yhtä juhlaa koko ooppera!

Kirjeduetto

Lopultakin ihanista ihanin kirjeduetto. Kreivitär (Kelebogile Pearl Besong) ja Susanna (Marjukka Tepponen) laativat kirjeen kreiville. Tarkoitus on antaa hamesankarille opetus, jonka hän sitten lopulta saakin… Jos mikä, niin Mozartin musiikki pitää Figaron häät yhtenä suosituimmista oopperoista. Osansa on myös yksityisestä yleiseen ulottuvalla draamalla, mutta musiikki välittää tunteet sellaisenaan yleisön koettavaksi. Kreivittären kärsimys, Susanna ja Figaron rakkaus, Cherubinon kuumotus, kreivin valtansa oikeuttama vilpillisyys ja lopulta vilpitön sovinto.

Jos Figaron häät on täydellinen ooppera, oli Tampereen Oopperan toteutuskin täydellinen. Koko kolme ja puolituntinen oli yksi loistava helminauha, josta on vaikea poimia yhtään kohokohtaa toisen yli. Monica Groopin Marcellina, Esa Ruuttusen Don Bartolo, Mark Stone kreivi Almavivana, Mia Heikkinen Barbarina…

Etelä-Afrikasta kreivittären rooliin lennätetty Kelebogile Pearl Besong eittämättä vakuutti kreivittärenä. Silti hieman jäi ihmetyttämään, etteikö tosiaan Suomesta löytynyt kreivittären rooliin ketään. Toisaalta ulkomaiset tähtivieraat antavat produktiolle aina omaa hohdettaan. Esiintyminen kreivittärenä oli Besongille ensimmäinen esiintyminen Suomessa.

Kiitos Tampereen Ooppera, kiitos Mirja-sisko, joka mahdollistit Kulttuurikytälle oopperailtapäivän ja kiitos Reska.fi, jotta sain elää sen kaiken tässä blogissani uudelleen!

Susanna Mattila

PS: Tampereen Oopperan ensi vuoden produktio on Verdin Nabucco, jonka nimiroolin laulaa Riihimäellä syntynyt, Carrdiffin laulukilpailun 2003 voittanut Tommi Hakala.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.