Lauantai 19.08.2017
Nimipäivät: Mauno, Maunu
Hämeenlinna
Sadekuuroja
15°C
Tuuli: 3 m/s EEI
 
kotikatu-blogi

Kotikatu-blogi on kantakaupungin kaupallinen näyteikkuna. Postauksissa on myös hämeenlinnalaisten yritysten ja palveluntarjoajien ostamaa sisältömarkkinointia.

Hämeenlinnan teatteri poikien asialla

Teatterin johtaja Heikki Paavilainen kertoi yhden sanan riittäneen, kun Snoopi Siren tuli näytelmäkäsikirjoituksen kanssa esittämään yhteistyötä. Tuo sana oli: Pojat.
Sirenin ja Paavilaisen vainu osui oikeaan. Lasten kaltoin kohtelu on aina ajankohtainen aihe.
Asiassa auttoi sekin, että Paavo Rintalan 1958 kirjoittamaa kirjaa ei ole näytelty puhki. Elokuvaversion monet tietävät, mutta teatterin lavalle teos on dramatisoitu vain kerran, 1990-luvulla.
Hämeenlinnan Pojat nostaa tavanomaisen musiikkiteatterin yläpuolelle Jarkko Martikaisen hieno musiikki.
Sana musiikkinäytelmä luo tietynlaisen mielikuvan, jonka Martikaisen musiikki rikkoo taitavasti. Musiikki punoo sota-aikaan sijoittuvan tarinan nykyaikaan, mutta tekee siitä samalla ajattoman.
Sodan luomat poikkeusolot on selkeä viitekehys itse asialle, joka kiteytyi hienosti keskushenkilöksi nousevan Jaken muutamissa repliikeissä. ”Minä olen hyvä poika. Hyvän pitää odottaa. Mikä on hyvä?”
Kun Immun veli kuolee, opettaja kättelee häntä ja sanoo hänen veljensä olevan nyt sankari. Hetkeä aiemmin pojat ovat miettineet, kuinka pääsisivät sankareiksi.
Vakavia kysymyksiä on ilmassa.
Miksi me aikuiset vaadimme liikaa lapsen käsityskyvyltä? Kohtelemme kaltoin hyvää tarkoittaen. Pojat ei vastaa, mutta nostaa esiin näitä kysymyksiä – ja nimensä mukaisesti ne pojat.
Ne pienet pojat, jotka yrittävät selviytyä elämästä monenlaisten, käsittämättömienkin vaatimusten keskellä ja samalla löytää vähän jotain jännää, jonka parissa tuhlata ylitsepursuavaa energiaansa.
Pojat, joiden suurin toive on olla sankari. Kuka kertoisi heille, että ihan omana itsenään kelpaa?
Pojat kannattaa mennä katsomaan, pääroolien nuoret miehet suoriutuvat hienosti tehtävistään. Toisin paikoin nuoruuden intoa olisi voinut esittää ehkä hieman vähemmällä huutamisella.
Intensiteettiä esityksessä riitti ilmankin.

Susanna Mattila

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.