Hämeenlinna-blogissa julkaistaan kaupungin arkeen liittyviä uutisia, otetaan kantaa ajankohtaisiin puheenaiheisiin sekä arvioidaan kaupunkilaisille tarjolla olevia palveluita. Hämeenlinna-blogia kirjoittaa Reska.fi -verkkolehden toimitus.

Rakasta futista ja kuole

Palava soihtu katsomossa kohti 9-vuotiasta lasta. Tätä ennen jalkapallofani hakattiin ja potkittiin kuoliaaksi. Jalkapallon kuva on lohduton lajin suurmaassa Ruotsissa. Länsinaapurissa kysytään miksi ja mitä pitäisi tehdä väkivallan kitkemiseksi pois jalkapallosta.

Asiantuntijat korostavat, että jalkapalloväkivalta ei oikeastaan ole urheiluväkivaltaa. Riitaa haastavat ihmiset, jotka yksinkertaisesti haluavat tapella – seurauksista välittämättä. Jalkapallo on vain tappelijoita yhteen kokoava magneetti porukalle, jolle urheilu on sivuseikka. Iso juttu on äärimmäinen viha toisten seurojen kannattajia kohtaan.

Tulkintaa ei voi tyrmätä täysin vääränä. Mutta: väkivallalla on yhteys urheiluun, Ruotsissa jalkapalloon. Urheilutilaisuuksia järjestävät ovat aina päävastuussa katsojien turvallisuudesta.

Suomesta on turha leipoa suuren urheilurauhan lintukotoa. Nyrkit ovat heiluneet niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin, sekä katsomoissa että ennen ja jälkeen kiihkeiden pelien. Vammoja on syntynyt, kuinka pahoja ja pysyviä, sitä ei ole kirjoissa ja kansissa.

Kuolemilta on vältytty vain hyvällä onnella. Kun näin on, ei katse tulevaisuuteen lupaa hyvää. On vain ajan kysymys, koska urheiluväkivalta vaatii – näin sanonta kuuluu! – ensimmäisen uhrin Suomessa.

Urheilun fanikulttuurissa on lohdottoman paljon korjattavaa. Suomessakaan ei riitä suureen iloon alkuunkaan se, että oma joukkue menestyy. Harvinaisen paljon tyydytystä kertyy vastustajan tappiosta. Se täyttää kaikkea muuta kuin urheiluhengellä kannattajan sielun ja oikeuttaa sättimään vihattua vierasjoukkuetta.

Merkillisen tärkeää on se, että Jokerit kaatuu, että Venäjä häviää, että Ruotsi kärsii tappion. Nämä ovat tuoreita esimerkkejä jääkiekosta.

Miksi ei riitä, että oma suosikkijoukkue menestyy? Eikö se ole sittenkin rehdin pelin aito henki? Mistä hävineen vastustajan rusikointi kaikessa alastomuudessaan kertoo?

Vastustajan kunnioituksen puutteesta, mikä ruokkii väkivaltaa. Joukkossa on aina niitä, joille sanan ruoska ei riitä ja joille armoton irvailu on suoranainen lupa väkivaltaan. Jokainen urheilufani kantaa käyttäytymisellään raskasta vastuuta.

Myös Hämeenlinnalla on paljon pelissä, koska se on kiekkokaupunki. Hämeenlinna voisi kasvaa rehdin fanituksen suureksi kaupungiksi!

Haloo, mitä ovat vastustajajoukkueen pelaajat ja kannattajat? Aivan tavallisia ihmisiä.

Markku Peltonen