Tiistai 12.12.2017
Nimipäivät: Tuovi
Hämeenlinna
Lumikuuroja
-1°C
Tuuli: 3 m/s IEI
 
Anu Tiilikainen

Anu Tiilikainen

viittomakielentulkki ja -opettaja, luokanope ja kasvatustieteen maisteri, joka on henkeen ja vereen NHL-fani, itsepäinen kuin kääpiö ja muistuttaa hobittia sekä ulkoisesti että tavoiltaan. Perheensä lisäksi hän rakastaa "hulluna" musiikkia (sekä soittamista että kuuntelua), ammattitaidolla tehtyjä elokuvia ja tv-sarjoja sekä englanninkielistä action/science/fantacy - kirjallisuutta.

Lempipelaajiani part one – Huskies puolustuksen monitoimimies Santtu Luukas

Fanittamani joukkueet määräytyvät pääosin lempipelaajieni perusteella, eikä Hämeenlinna Huskies ole tästä perinteestä poikkeus. Odotan peliltä taktista laatua ja hienoja yksilösuorituksia. Taitavat, persoonalliset pelaajat ovat minulle pelin suola.

Huskiesista heitä löytyy monia, joista itselläni on muutamia lemppareita. Ensimmäisenä haluan teille esitellä numerolla 24 pelaavan Santtu Luukaksen.

Santtu Luukas

Tämä puolustuksen linebacker / strong safety ei ole mikään ”new kid on the block”. Hän on taitava ja monipuolinen, yhdeksän vuotta jenkkifutista pelannut konkari, jolta löytyy luonnetta.

Omia puolustetaan tulisesti periaatteella ”kentälle ei mennä kavereita tekemään”. Pikku koiruuksia pitää kuulemma aina silloin tällöin tehdä vastapuolen päänmenoksi.

Vastustajista Santun käsittelyssä kaatuu tarpeen vaatiessa äijä kuin äijä. Puolustaessaan hän jättää pelin analysoinnin muille ja keskittyy hakemaan palloa ja sen kantajaa. Metsästysvietti iskee päälle.

Puolustuksen tuki- tai takamiehenä toimiessaan Santtu on yksinkertaistaen joukkueen ”viimeinen toivo” pysäyttää vastustajan juoksu- tai heittopelin avulla eteneminen. Käytännössä hänen pestinsä on kaukana yksinkertaisesta.

Santun mukaan reaktiot pitää pelissä tulla selkärangasta – aikaa miettimiseen ei ole. Taitojen kehittyminen onkin vuosien varrella vaatinut lajiteknisen tuntemuksen ohella paljon harjoittelua ja hirvittävän määrän toistoja.

Intohimo lajiin on syntynyt jo nuorena, kun Santtu kaksitoistavuotiaana lähti kaverinsa kanssa silloisen AFT Tigersin pelejä katsomaan. Muutaman pelin jälkeen hän toimikin jo joukkueen vesipoikana tai oli mukana hyökkäyksen etenemistä havainnollistavassa ketjumiehistössä.

Nykyään Santun pelatessa Huskiesissa nuoruuden esikuvansa Jokisen Jasun valmennettavana on jenkkifutiksesta jalostunut hänelle harrastuksen ja elämäntavan välimuoto. ”Vuosi kerrallaan eteenpäin”, hän toteaa ja joka syksy kysymykseen jatkosta on vastauksena ”vahva ehkä”.

Itseni ja muiden Huskies-fanien puolesta toivon tuon päätöksen olevan ”kyllä” vielä monena kautena tästä eteenpäin…

1 kommentti

  1. Anu Tiilikainen
    Anu Tiilikainen:

    P.S. Santun kanssa jutellessa vierähti pitkä tovi ja kirjoitettavaa sain häneltä niin paljon, ettei tähän juttuun mahtunut kuin murto-osa siitä.

    Ehkäpä lähitulevaisuudessa julkaisen vielä toisen kirjoituksen hänen mietteistään jenkkifutiksesta ja sen luonteesta sekä Huskiesista joukkueena…

     

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.